On yksi monista Reino Helismaan runsaan tuotannon helmistä, jonka sanomasta voidaan etsiä ja myös löytää ”syntyjä syviä”. Täytynee olla melkoisesti ennakkoluuloja, mikäli joku luokittelee seuraavat säkeet ”Rillumareiksi”.

1. Ei kotini ovi ees narahtanut, poika kun maailmalle lähti.
Synkkänä poikaa se tuijotti vain, yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

2. Ei taattoni neuvoja tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti.
Moitetta matkaani neuvoksi sain, yksi ei moittinut ymmärsi vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

3. Ei äitini evästä antanut, ei, poika kun maailmalle lähti.
Kieltävän katseen vain evääksi sain, yksi ei kieltänyt, armahti vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

4. Ei tyttöni huiviaan heiluttanut, poika kun maailmalle lähti.
Syytökset sydämen muistoksi sain, yksi ei soimannut, syyttänyt lain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

 

Mikä on se, joka kirkastaa vaellusta, ei moiti vaan ymmärtää, ei kiellä, vaan armahtaa, ei soimaa eikä syytä?

Helismaa kutsuu sitä ”kulkurin iltatähdeksi”. Mitä hän sillä tarkoittaa, tai mitä ilmauksella ylipäänsä voidaan tarkoittaa:

1. Se voisi merkitä kypsemmällä iällä synnytettyä lasta – mahdollisesti jopa ”hengen lasta”, joka syntyy sydämen sisäisyydessä silloin, kun aika ja yksilö ovat siihen kypsiä.

2. Ilta- ja aamutähdeksi kutsutaan myös Venusta, maan sisarplaneettaa, jonka me havaitsemme kaikkein kirkkaimpana. Venus on saanut nimensä roomalaisen mytologian rakkauden jumalattaren mukaan.

3. Kulkurin iltatähti voitaisiin siten tulkita jopa jumalalliseksi rakkaudeksi, joka syleilee kaikkea ja kaikkia yhtäläisesti silloinkin, kun kaikki muut kääntävät selkänsä.

4. Kirkastava ja armahtava tekijä voisi kuvata myös ihmisen sisäisintä, henkistä olemusta. Sitä kutsutaan joskus taivaalliseksi morsiameksi (tai yläksi), johon Helismaan määrittämät iltatähden ominaisuudet voidaan hyvin yhdistää.

Sisäinen yhdistyminen tähän olemukseen lienee merkitykseltään hyvin lähellä ylhäältä syntymistä, taivaallisia häitä, (Jumalan) lapseksi tulemista, (katoavaisen) elämänsä kadottamista, tulella kastamista, taivasten valtakuntaan tai Isän kotiin pääsyä ja muita vastaavia ihmisyyden äärimmäisiä tavoitteita kuvaavia ilmauksia.

Helismaa rakentaa Iltatähdelleen kontrastiksi kuvia ”syrjäytymisestä”. Maailma voi kohdella ihmistä kaltoin. Mutta samalla se saattaa joskus palvella korkeampia arvoja antamalla mahdollisuuden nousta vaikeuksien yläpuolelle tavoittelemaan jotakin, joka ei milloinkaan käännä selkäänsä.

Psalmi 23:4 antaa sekin kuvan Iltatähdestä: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani; Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttava.”