Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi, jotka raamatun mukaan tapahtuivat juutalaisten helluntaipäivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen.

Suomen kieleen sana helluntai on tullut muinaisruotsin sanoista hælgho dagher ’pyhät päivät’.

***

Johanneksen evankeliumin 14:12 viittaa Pyhän Hengen vuodatuksen mahdollistamiin voimiin kirjoittaessaan:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin.”

Varsinainen helluntain tapahtuma kuvataan Johanneksen evankeliumin kohdassa 20:22.

”Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.”

Apostolien teot 2:3 antavat tapahtumasta värikkäämmän kuvauksen.

”Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyksi.”

 

Pyhää henkeä pidetään yhtenä jumalallisen kolminaisuuden erottamattomana osana eli prinsiippinä. Sitä voidaan pitää jumalallisena voimana, Isän edustaessa alkuperäistä tahtoa, ja Pojan kaikkeutta yhdistävää ja syleilevää, eriytymätöntä rakkautta.

Esitin aikaisemmin, lasten kaltaisuuden yhteydessä, universaalin muunnoshypoteesin, jonka mukaan kaikessa kohoamisessa askelmalta seuraavalle tarvitaan aina kahta astetta korkeamman apua, läsnäoloa – eräänlaista ”hapatuksen kaltaisuutta” (entsyymitoimintaa, katalysaattoria).

Höyrykoneessa syntyy liike-energiaa kun sidosenergia (mekaaninen laite) ahdistaa hajaenergiaa:

Kaavioina tämä voidaan esittää: E12 + E10 = E11.

Kosmisissa asioissa periaate ilmenee mm. Johanneksen 20. luvussa, jossa jumalallinen rakkaus (E2), jota Kristus edustaa, vaikuttaa inhimillisen tajunnan korkeimpaan olemukseen (E4) – jolloin se tapahtuu hyppäys ensimmäiselle kosmiselle ja pysyväiselle tasolle (E3):

E4 + E2 = E3.

Myös Johanneksen 14. luvun teksti viittaa siihen, että jumalallisen tietoisuuden ja voiman vastaanottaminen edellyttää kosketusta jumalallisen rakkauden kanssa. Teksti on kuitenkin virheellinen siinä, että se lupaa uskovalle – tai pikemminkin ylhäältä syntyneelle - suurempia voimia kuin mitä oli tapahtuman mahdollistajalla – niin että E4 + E2 olisikin E2 tai enemmän.

***

Myös Johanneksen 20. luvun kuvaus lienee saanut hieman kirkollista, kollektiivisuutta (seurakunnallisuutta) korostavaa sävyä väittäessään, että Pyhä Henki vuodatettiin kaikkiin opetuslapsiin yhtäaikaisesti.

Lienee perusteltua ajatella, että Jumala ja kaikki jumalalliset, ajattomat tekijät ovat aina valmiina vuodattumaan mihin tahansa ajalliseenkin olemukseen – mikäli ajallinen vain on riittävässä määrin tyhjentynyt ajallisuuksistaan.

Jumala on aina valmis – ihmiset tulevat valmiiksi kukin omana aikanaan (mikäli ylipäänsä tulevat) – eivät samaan aikaan.

Apostolien teot puhuvat tulisista kielistä, jotka liittynevät Matteuksen 3. luvussa kosketeltuun tulella kastamiseen. Itämaiset perinteet puhuisivat kundalinivoimasta, jonka heräämisen ihmisen salatussa puolessa sanotaan avaavan persoonallisen ja jumalallisen välisen yhteyden (samoin kuin ylhäältä syntyminen).

Apostolien tekojen kuvauksessa liekit jakautuivat yksilöiden ylle, mikä saattaisi merkitä sitä, että todellisuudessa muutokset tapahtuivatkin eriaikaisesti niissä opetuslapsissa, joiden suhteen muutos ylipäänsä oli mahdollista.

Helluntain tarkoituksena lienee muistuttaa ihmisiä siitä, että ihmisenä oleminen ei ole tarkoitettu lopulliseksi olotilaksi, vaan joksikin, joka on ylitettävissä – vaan ei ohitettavissa.