Tuomaan evankeliumissa on useita sanontoja, jotka voitaisiin tulkita maailman kielteiseksi – ja jotka eivät todellisuudessa kiellä maailman välineellistä, suhteellista merkitystä.

Yksi niistä kuuluu:

(27) ”Jos ette pakene maailmaa, ette löydä valtakuntaa. Jos ette vietä sapattia oikein, ette näe Isää.”

Tekstin sanatarkka käännös, ”paastoa maailmasta”, olisi oikeampi kuin suomalaisen käännöksen käyttämä verbi ”pakene”. Pakeneminen merkitsee torjuntaa, joka lähinnä estää sisäistä kehitystä.

Pinnallisimmassa mielessä (kuten ruokatavoissa) paastoamisen funktiona on mielen kasvattaminen vastustamaan sen totunnaisia, fyysisiä ja psyykkisiä haluja. Ei ole tärkeätä, että ihminen konkreettisesti eristäytyy aistien, aineen, vallan ja kunnian kohteista – olennaisinta on se, että mieli oppii pakottamatta olemaan vaatimatta niitä itselleen (vaikka niitä olisi käsillä).

Mistään pidättäytymisestä ei tulisi muodostua pakonomaista ritualismia, eikä mieleen saisi tietenkään nousta ajatusta palkkiosta. Sellainen (pyyde) todistaisi lähinnä sitä, että ihminen yrittää käydä kauppaa Jumalansa kanssa.

Kehon ja mielen harjoituksista tulee helposti itse tarkoituksia, jolloin varsinainen tarkoitus – mielen vapauttamien ehdollistumista – hämärtyy tai katoaa. Eckhart kuvasi tätä sanomalla, että ”ihminen löytää tien, mutta kadottaa Jumalan, joka on siihen kätkettynä.”

***

Myös sapatin oikein viettäminen liittyy mielen totuttamiseen. Se ei välttämättä tarkoita jonkin erityisen viikonpäivän varaamista uskonnollisiin tai ylipäänsä henkisiin toimintoihin, vaan mielen asteittaista koulimista ”sisäisen kammion hiljaisuuteen” (jollaista moni kammoaa).

Keskiajan dominikaanit harjoittivat Vuorisaarnan (Matt. 6:6) esittämää mentaalista rukousta, joka äärimmilleen saatettuna voi (Jumalan armosta) kontemplaatiossa johtaa sisäiseen yhdistymiseen henkiseen olemukseen (Unio Mysticaan) – Isän näkemiseen tai pikemminkin kokemiseen itsessään.

***

Totuttelun alkuvaiheessa jonkinlainen säännöllisyys ei tietenkään ole pahasta, kunhan se ei muodostu pelkäksi ehdollistumaksi lukemattomien muiden mielen ehdollistumien joukkoon – tarkoituksena kun on ehdollistumien täydellinen purkautuminen (että ehdollistumaton voisi astua sijaan).

***

Tuomaan evankeliumin maailman kielteisyys on siinä, että hengen kannalta ulkoinen maailma kaikkine ilmiöineen ei ole kovin merkittävä asia – Eckhartin mukaan todella henkinen ilminen voi luopua siitä yhtä helposti ”kuin kananmunasta”.

Mutta että ihmisestä joskus tulisi henkinen olemus - siinä maailma näyttelee ratkaisevaa roolia – mielen ja sielun välttämättömänä kouluna.