Kristillinen käsitys syntivelkojen anteeksiannosta sijaissovituksen myötä näyttää laajentuneen myös taloudellisiin asioihin: kokonaiset valtiot vaativat velkojensa uudelleen järjestelyä tai pois pyyhkimistä. Velan antajistakin yritetään toisinaan tehdä syyllisiä tai ainakin osasyyllisiä velallisten ahdinkoon.

Syyllistämisen ”jumalalliseksi perustaksi” voitaisiin hakea se, että Vanhassa Testamentissa paheksutaan 13 kertaan koron määräämistä lainoille, etenkin jos lainat on otettu elämisen perustarpeita varten. Nykyisin yleinen korkotaso on tosin niin alhaalla, että se täyttää melkein ”vanhatestamentilliset kriteerit”.

Uusi Testamentti ei puutu näin ”maallisiin” teemoihin, siinä vaaditaan vain parissa kohdin ihmistä tuottamaan saamilleen leivisköille korkoa (kasvamaan sisäisesti).

***

Korko määräytyy usein sen mukaan, kuinka luotettavana lainanottajaa pidetään. Tämä saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta, koska heikoimmassa asemassa oleva joutuu maksamaan eniten. Periaate pyrkii toisaalta asettamaan kynnyksiä, niin ettei velkaa edes otettaisi, jos sen takaisin maksaminen näyttää vaikealta tai toivottomalta.

Luotettavien suosimisen perusteeksi voidaan hakea esim. Matt. 13:12.

”Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

”Kansanomaistettu versio” tästä toteaa, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät!

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus ainakaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa yleinenkin elintaso on noussut huomattavasti. Nousun myötä bruttopalkkojen ääripäät pyrkivät usein etääntymään.

Matteuksen lausuman ”maallisen tulkinnan” suhteen lienee selvää, että esim. hyvän koulutuksen saaneella on paremman mahdollisuudet vaurastua kuin puutteellisen koulutuksen saaneella, mikäli koulutus sattuu vastaamaan ajankohdan kysyntää.

Paljon varallisuutta perineillä on mahdollisuus sen kasvattamiseen ja käyttämiseen niin omaksi kuin toistenkin parhaaksi. Erityisesti heitä koskettaa niin aineellisessa kuin henkisessäkin mielessä raamatun sanoma Luuk. 12:48.

”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.”

Ihmiset eivät voi vaikuttaa siihen, millaisiin olosuhteisiin he syntyvät (jotkut tosin väittävät senkin olevan ”tietoinen valinta”). Onneksemme Suomessa ei sentään synnytä todellisen kastilaitoksen puitteisiin, joissa vanhempien asema rajaa lasten mahdollisuudet koko elämän ajaksi.

”Onnen lahjat” eivät ole tasan missään tai koskaan – eikä niitä voida täysin tasoittaa vahingoittamatta elämän ”luonnollista dynamiikkaa”. Yrityksiä on toki ollut, mutta ne ovat kaikki epäonnistuneet, koska ne eivät ole perustuneet tietoon siitä, mikä on ihmisen olemus ja tarkoitus, ja millaisin askelin sitä voidaan toteuttaa elämän kokonaiskentässä.

***

Edellä siteeratuilla raamatun kohdilla on kuitenkin ennen muuta sisäinen merkitys: ne kuvaavat ihmisen tajunnallista, sisäistä (sielullista) prosessia, johon persoonallinen kokemus voi periaatteessa tuoda ”lisäarvoa” sitä enemmän mitä enemmän sisäisyyksiin oli aikaisemmin koostunut. Näin siksi, että kehittynyt sisäinen olemus heijastuu myös persoonaan antaen sille parempia edellytyksiä työstää elämän virikkeistä uutta, ”sisäistämiskelpoista ainesta”.

Sisäiset vaatimukset persoonan toimien suhteen lienevät suhteessa potentiaalisiin mahdollisuuksiin.

**

Kuvattu ajattelu on tietenkin typerää spekulaatiota niiden mielestä, jotka väittävät ihmisen olevan syntyessään ”tabula rasa” – tyhjä taulu, johon sitten ympäristö ja olosuhteet kirjoittavat kaiken.

Se lienee ”harhaoppia” myös niille, joiden mielestä Jumala luo jokaisen hetkellisen persoonan kaikkine ominaisuuksineen täysin tyhjästä. Varhaisina kristillisinä aikoina esiintyi kyllä käsityksiä siitä, että sielun olemuksessa on jotakin pitempiaikaista – ehkä jopa ajatonta - josta ajallinen persoona ammentaa ainakin osan sisäisestä luonnostaan.

***

Ex nihilo nihil fit – todetaan usein latinalaisittain väitettäessä, ettei täydellisestä tyhjyydestä voi syntyä mitään.

Teologit tosin saattavat esittää vastaväitteen, että ainakin Jumala ”creatio ex nihilo” – loi kaiken tyhjästä (sanoessaan: ”Tulkoon valkeus!”). Mutta tässä äärimmäisessä asiassa ”tyhjyys” kuvannee lähinnä sitä, ettei aikaan ja tilaan ehdollistuneessa, inhimillisessä käsitteistössä ole mitään sellaista ilmausta, joka voisi kuvata tilannetta ennen aikaa ja tilaa.

Jo muinaiset sumerit ja monet heitä myöhemmät mystikot ovat symbolisesti kuvanneet sitä, miten päädyttiin ”alkupamaukseen” ja siitä seuranneisiin muodollisen elämän muotoihin.

Kaikki puheet ”sielujen ennalta olemisesta” tuomittiin harhaopeiksi todennäköisesti siitä syystä, että kirkon johtajat halusivat tehdä opeistaan mahdollisimman yksinkertaisia niin itselleen kuin alaisilleen. Lisäksi ”ilman sielullisia juuria” oleva ihminen katsottiin ehkä helpommin hallittavaksi kuin sellainen, jonka perustalta löytyisi joitakin pitempiaikaisia tietoisuuskoosteita.

***

Nykyisin tuskin kukaan uskaltaa väittää, ettei evoluutiota olisi missään muodossa olemassa. Muotojen mukautumiset ja muutokset eivät kuitenkaan näytä tapahtuvan yhden tai edes muutaman elämänjakson aikana. Niiden takana täytyy siten olla jokin kumulatiivinen (kasautuva) tekijä, joka siirtää aikaisemmin koetun informaatiota tuleviin sukupolviin - muussa tapauksessa kehitystä tuskin edes tapahtuisi.

Kehitysajatusta vastaan voidaan nostaa esimerkkejä yksilöiden tai lajien degeneraatiosta (taantumisesta). Taantumat eivät kuitenkaan kumoa elämän yleistä suuntausta, jossa tietoisuus hakee muotoja, joissa se voi toimia aikaisempaa paremmin syventääkseen itseään sekä yksilöllisissä että kollektiivisissa puitteissa.

***

Palataksemme laina-asioihin: Ihminen saa ulkoisen olemuksensa lahjana edelliseltä polvelta ja ”lainaksi luonnon elementeiltä”, joihin ulkoinen varsin pian palaa takaisin. Vanhempien panos on yksi ”leiviskän olemuspuoli”, jonka tulisi kasvaa ja kantaa hedelmää ainakin sen verran, etteivät vanhemmat joudu kantamaan vastuuta yhtään kauemmin kuin on tarpeen ja luonnollista.

Myös ihmisen sisäinen perusolemus (sisäiset leiviskät) on todennäköisesti saatu lainaksi joltakin olemukselta, josta kehittyvään persoonaan heijastuu yhdistelmä potentiaalisia taipumuksia ja piirteitä, jotka sitten joko vahvistuvat tai heikentyvät elämän myötä.

***

Ihmisen vapaasta tahdosta - omien ehdollistumiensa rajoissa - riippuu se, kykeneekö hän ”maksamaan takaisin” sekä aikaisemmilta polvilta että ”sisäpiiriltään” saamansa ”lainat” niin, että hänen persoonallinen ”lyhteensä” voi edesauttaa elämän jatkuvaa ylentämistä.