Kansanvalistushenkinen, Viipurissa vuosina 1872 – 74 ilmestynyt Suomenlehti kirjoittaa 30.6.1874 (kirjoitusasu muutettu nykysuomeksi):

Ruotsinkiihkoiset näyttävät usein ajattelevan, että ruotsinkielelle pitäisi Suomessa suoda valta-asema, koska me olemme niin kauan olleet yhtä Ruotsin kanssa, joka kohteli meitä erinomaisen lempeästi. Lisäksi olemme saaneet sieltä sivistyksemme.

Mutta onko Ruotsi saattanut täällä matkaan niin paljon hyvää, että meidän pitäisi sen johdosta uhrata oma kielemme ja pyhittää ruotsi pääkieleksemme?

Ruotsalaiset alistivat esi-isämme sitä mukaa kun he kastoivat heitä. Myöhemmin he kuitenkin sivistivät ja suojelivat näitä vihollisia vastaan. Olisi tietenkin ollut omituista, mikäli he olisivat jättäneet alamaisensa täysin sivistystä ja suojelua vaille. Alamaisina ollessaan suomalaiset olivat nöyriä ja uskollisia heitä kohtaan ja antoivat emämaalleen sangen suurta apua.

Esi-isämmehän taistelivat urhoollisesti Ruotsin suurissa ja pitkäaikaisissa sodissa, joissa heitä lähetettiin kaikkein vaarallisimpiin toimiin. Suomalaisten ansioista ruotsalaiset saattoivat ylittää Lech-virran. Kokonainen suomalainen rakuunarykmentti tuhoutui Lundin verisessä taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan, mutta sekin oli johtamassa ruotsalaisten voittoon. Lukemattomia ovat esi-isiemme urotyöt!

Kaikesta tästä huolimatta Ruotsin hallitus ei paljonkaan välittänyt Suomesta. Vain harvat kuninkaat edes vierailivat maassamme. Kaarle XI kyllä ratsasteli ympäri Ruotsia, mutta ei milloinkaan pistäytynyt tarkastamassa Suomen tilaa. Ei ole ihme, että Suomi jäi monessa suhteessa takapajuiseksi vielä koko 17.vuosisadan ajaksikin. Vasta 18. vuosisadalla Ruotsin hallitus alkoi hieman kohentaa Suomen tilaa, kun jo osa maasta oli menetetty Venäjälle.

Näin ollen on vaikeata ymmärtää ruotsinkiihkoisten ajatuksia anastaa kielelleen ylivalta. Suomi ei toki ole ainoa maa, johon sivistys on tullut muualta, ja joka on joskus kuulunut vieraan vallan alaisuuteen. Ruotsi itsekin on saanut sivistyksensä maansa ulkopuolelta.

Eipä hätää! Nyt voinkin päätellä, millä perusteilla ruotsinmieliset ajavat niin voimakkaasti kielensä etuasemaa. He uskovat ruotsalaista historioitsija Olav Rudbeckiä, joka kehtasi väittää sivistyksen levinneen koko maailmaan nimenomaan Ruotsista. Nyt he yrittävät ehkä täältä Suomesta käsin levittää myös ruotsin kieltä ympäri maailmaa.

Mielestäni ei se, että suomenkieli ja suomenmielisyys ovat täällä saavuttamassa vankan aseman, laisinkaan estä meitä antamasta kunniaa Ruotsille. Arvostusta myös tapahtuu, mitä todistaa se, että monet nuoret suomalaiset kirjailijat ovat ammentaneet aiheita Ruotsin historiasta ja kääntäneet teoksia suomeksi.

Miksipä emme me suomalaiset ihailisi Ruotsin sievää ja jaloa kansaa, jonka kanssa olemme niin kauan jakaneet onnea ja vastoinkäymisiä. Kukapa ei ihmettelisi suurta Kustaa Adolfia tai rajua kuningas Kaarle XII.

Jos meillä onkin velvoitteita kunnioittaa Ruotsia, niin älkäämme sentään alistuko orjiksi ruotsinkielen alle!

M. A. C.

P.S. Yllä oleva artikkeli ei tuo suurvalta-ajan ruotsalaisten asennetta Suomea kohtaan niin karussa muodossa kuin nykyajan ruotsalainen tutkija, dosentti Jonas Nordin. Hänen mukaansa ruotsalaiset pitivät Suomea lähinnä varastonaan ja etumuurinaan. Suomalaisten murheet voitiin useimmiten jättää huomiotta. Me kelpasimme vain kovaan työhön ja sodankäyntiin, mihinkään taitoa vaativaan meistä ei ollut – tieteistä puhumattakaan.

Muistettakoon vielä, että Kaarle XII oli niin raju, että hänen sotaretkensä jälkeen suomalaisiin kohdistui todellinen kansanmurha. ns. isoviha.