Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström harjoittaa omien sanojensa mukaan ”feminististä ulkopolitiikkaa”.

Nyt hän katsoi asiakseen muistutella meitä suomalaisia toisen maailmansodan aikaisesta historiasta – niin kuin suomalaiset eivät sitä itse paremmin muistaisi. Suomalaiset sentään joutuivat kokemaan sodan kauhut konkreettisina sillä välin, kun ruotsalaiset saivat selkämme takana vaurastua rauhassa.

***

Sotalapsien vastaanotolle pitää tietenkin antaa oma arvonsa, vaikka operaatio saattoikin osaksi olla ”liioiteltua hätävarjelua”. Ruotsilta olisi odotettu konkreettista apua myös silloin, kun Suomesta v. 1944 loppuivat elintarvikkeet, mutta heiltä olisi liiennyt vain paleltuneita perunoita, joten apua jouduttiin hyvin erikoisin kiemuroin hankkimaan Natsi-Saksasta.

***

Ruotsalaiset näyttävät unohtaneen myös oman ”imperialistisen historiansa”: Suomen valtauksen ja oman laajentumisensa suurvallaksi.

Seitsemänsadan vuoden ajan suomalaiset palvelivat Emä-Ruotsin valtapyrkimyksiä toimiessaan lähes viimeiseen jyvään ja veripisaraan saakka heidän ”varastonaan ja etumuurinaan” (lainausmerkeissä kruununprinssi Adolf Fredrikin lausuma).

***

Jo satakunta vuotta aikaisemmin Kaarle IX houkutteli verovapauksin suomalaisia (savolaisia) asuttamaan Ruotsin käyttämättömiä metsämaita. Ruotsalaiset viljelijät tulivat asiasta kuitenkin muutaman vuosikymmenen kuluttua katumapäälle ja pitivät metsiä omana omaisuutenaan – etenkin kun niistä oli löydetty arvokkaita mineraaleja.

Kaskenpoltto ja metsien asuttaminen kiellettiin. Kaikki ilman lupakirjaa (paperittomat) toimivat suomalaiset sai vangita. Heidän pirttinsä ja viljansa määrättiin poltettaviksi.

Vuonna 1646 annettiin julistus, että jokaisen suomalaisen talo oli poltettava, mikäli hän ei halunnut oppia ruotsin kieltä. Lisäksi hän olisi henkipatto (lainsuojaton) ruotsalaisen edessä.

Vuodesta 1641 alkaen metsäsuomalaisia vangittiin ja lähetettiin pakkosiirtolaisiksi ”Uuteen Ruotsiin” Amerikan Delaware-joen varrella.

Vasta kielitieteilijä Carl Axel Gottlund alkoi ajaa vielä jäljelle jääneiden n. 40 000 metsäsuomalaisen etuja 1800-luvun toisella vuosikymmenellä.

***

Suuren Pohjan Sodan loppuvaiheissa suomalaiset jätettiin yksin puolustamaan valtakunnan itäosaa, vaikka sota oli jo hävitty ja pikainen rauhan solmiminen olisi ollut ainoa järkevä toimenpide (Kaarle XII jatkoi itsepintaisesti sotaa Turkista käsin). Seurauksena oli käsittämätön kansanmurha, jota myös isovihaksi kutsutaan.

***

Joten – ehkä myös ruotsalaisilla olisi aihetta tarkastella omaa historiaansa – ruotsalainen dosentti Jonas Nordin on sitä jo suorittanut!