Taivaalliseen morsiameen eli neitseeseen liitetään usein käsite viisaus, jota symboloidaan nimityksellä Sofia. Tämän uskotaan olleen alun perin Aadamin kera paratiisissa, mutta kun Aadam joutui maallisten halujen valtaan, Sofia pakeni, ja Aadamista tuli maallisen Eevan puoliso.

Taivaallinen morsian jäi kuitenkin ulkoisiin ilmiöihin erillistyvän ihmiskunnan taustalle odottamaan sellaista kunkin yksilön sisäistä tilaa, jossa taivaallisten häiden edellytykset toteutuisivat.

***

Martti Lutherilta on jäänyt kirjallisia viitteitä siitä, että hänkin oli jonkin verran kiinnostunut mystiikasta. Hänen sanotaan ihailleen mestari Eckhartin oppilasta, Johannes Tauleria. Tauler oli kuitenkin lähinnä ”suuren opettajansa kalpea varjo.”

Luther kirjoittaa: ”Mutta uskoa pitää opettaa oikein, että sen kautta olisit niin sementtiin valettu Kristukseen, että hän ja sinä olisivat yhtä persoonaa, joita ei voida erottaa toisistaan, vaan jotka pysyvät ikuisesti yhtenä julistamassa: ’Minä olen samaa kuin Kristus.’ Kristus vuorostaan sanoo: ’Minä olen kuin se syntinen, joka on kiinni minussa ja minä hänessä. Sillä uskon kautta me olemme yhdistyneet yhdeksi lihaksi ja luuksi.’ Tästä kertoo Efesolaiskirje: ’Me olemme Kristuksen ruumiin jäseniä, hänen lihaansa ja luutaan,’ niin että tämä usko yhdistää Kristuksen ja minut lujemmin kuin miehen ja vaimon (Lutherin työt, vol. 26, 168).”

(Pseudo- tai vale-)Paavalin efesolaiskirje on kuitenkin varsin todennäköisesti syntynyt sen verran hänen jälkeensä, että seurakuntien valta ja merkitys oli alkanut korostua. Lutherin (ja monen muun) suhteen on olennaista kysyä, mitä he tarkoittavat uskon kautta Kristukseen yhdistymisellä? Jos he tarkoittavat sillä ainoastaan uskomista Kristukseen ja hänen sanallisiin opetuksiinsa, ei kyseessä tietenkään ole mikään todellinen yhteys, saati samuus. Todellinen yhteys tai ykseys on välitöntä yhdentymistä sisäisesti yhteen ja samaan ajattomaan tietoisuuteen, joka ei nojaa ehdollistuneisiin ajatusprosesseihin.

Jos katselee uskonpuhdistuksen hedelmiä esim. Ulsterin unionistien voitonmarssin valossa, saattaa saada vaikutelman, että reformaatio jäi pahasti kesken. Mahdollisesti se jäi hieman puolitiehen myös Lutherin itsensä kohdalla, sillä jos hänen sisäinen yhtymisensä olisi ollut todellista ja pysyvää, ei hänellä olisi enää ollut tarvetta pitäytyä niin tiukasti raamatun sanallisiin – ja siten ehdottoman puutteellisiin – ilmauksiin (sola scriptura). Eckhartin ja Böhmen kaltaiset persoonat käyttivät raamattua ja muita vanhoja kirjallisia esityksiä lähinnä viitekehyksinä.

***

Jakob Böhmen mukaan taivaallinen neitsyt ei ole vain abstrakti käsite, vaan elävä olemus, joka voitiin kokea. Se ei ole mikään persoona, vaan jokaisen ihmisen itse kuvautuu hänessä peilin tapaan.

Böhme pyrki antamaan ihmisille käsitteellisiä ohjeita siitä, millä tavoin kukin voisi edistää omaa matkaansa taivaallista neitsyttä kohden.

Lyhyt esimerkki Böhmen metafysiikasta: ”Viisauden neitsyt sisälsi sielun hengen ensin taivaallisena ydinolemuksena, jumalallisena lihana.  Sitten Pyhä Henki luovutti siihen taivaallista tinktuuraa, joka muodostaa veteen sekoittuessaan taivaallista verta. Sisäinen ihminen oli täten taivaassa, ja hänen ydinolemuksensa oli paratiisinomainen. Hänen valonsa oli majesteettisuuden sisäisessä silmässä, turmeltumattomassa kehossa, joka saattoi puhua Jumalan, enkeleiden ja luonnon kielellä.”

***

Kaikkein eniten Sofiasta puhutaan pisimmässä evankeliumissa (300 sivua), gnostilaisessa Pistis Sofiassa (uskon viisaudessa). Tekstin sanotaan sisältävän niitä Jeesuksen opetuksia, joita hän antoi opetuslapsilleen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen jopa yhdentoista vuoden ajan. Tarkoituksena niissä oli johdattaa ihmissieluja 24 Valon mysteerin kautta takaisin Valojen Valoon.

***

Taivaalliseksi morsiameksi kutsutaan kirkollisissa piireissä usein seurakuntaa, jonka tulisi odottaa hengellisen ylkänsä, Jeesus Kristuksen, tulemista viimeistään viimeisenä päivänä. Morsiamen ”kelpoisuusvaatimuksiin” kuului ja kuuluu monissa kulttuureissa seksuaalinen koskemattomuus, jota varsin myöhään pidettiin Suomessakin valkoisen morsiuspuvun käytön edellytyksenä.

Valkoinen vaatetus symboloi kuitenkin sekä ”alapään että yläpään” - koko inhimillisen olemuksen puhtautta ja viattomuutta, jossa itsekkyyden hienoimmatkaan muodot eivät enää voi nousta esiin. Ilmestyskirja puhuu pitkiin valkeisiin vaatteisiin puetuista, jotka olivat itse pesseet vaatteensa suuren ahdistuksen piirissä – täällä maan päällä. He olivat elämässään ja elämänsä kautta tulleet oikeutetuiksi olemaan Jumalan valtaistuimen edessä.

Saatetaan ajatella, että uskonnollisten yhteisöiden jäsenyys edistää omien taivaallisten häiden toteutumista. Ajatus lienee kuitenkin alunperin lähtöisin yhteisöissä valtaa pitävien keskuudesta, joiden etua mahdollisimman suuri jäsenmäärä palveli.

***

Johanneksen evankeliumi esittää taivaalliset häät seuraavasti: ”Minä näytän teille totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”

Sekä arkisessa elämässä että tieteissä puhutaan usein totuuden etsimisestä ja löytämisestä ilmiömaailman asioissa. Ilmiöissä vallitsevia lainalaisuuksia on tietenkin löydetty ja luotu teorioita sellaisista, joiden perusteeksi on vaikeata löytää päteviä havaintoja.

Mutta tunnetun universumin äärimmäiset taustat ja tarkoitukset näyttävät pysyvän tutkimuksen ja teorioiden ulottumattomissa, koska niihin pääsy edellyttänee täysin erilaista tiedostamisen kykyä ja viisautta, kuin mihin havainnot ja looginen päättely voivat yltää.

Sellainen lienee saavutettavissa ainoastaan ”taivaallisten häiden kautta”, joissa sekä inhimillinen tahto että tietoisuus transponoituvat niin, että asioiden ajaton ydinolemus on välittömästi koettavissa ja havaittavissa itsessään. Ei ole mikään ihme, että jo sumerialaiset mystikot puhuivat (Böhmen tapaan) mm. alkupamauksesta, koska aikaan ehdollistumaton tietoisuus voi havaita niin menneen, olevan kuin tulevankin tässä ja nyt – mikä tietenkin on rationaaliselle ajattelulle Paavalin mainitsemaa ”hullutusta” (niin olivat myös suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka ennen tunnustamistaan).

***

Kristillisessä perinteessä puhutaan kielten sekoituksesta. Toisaalta voitaisiin puhua myös käsitysten sekavuudesta etenkin tässä käsillä olevan, sisäistä muutosta kuvaavan ydinteeman suhteen. Muutosta saatetaan kuvata esim. seuraavin käsittein:

1. Ylhäältä syntyminen, 2. Kristuksen päälle pukeminen, 3. Elämänsä kadottaminen, 4. Taivaalliset häät, 5. Kahden tekeminen yhdeksi (esim. Tuomaan evankeliumissa), 6. Jumalan Pojan syntyminen sielussa (mestari Eckhartin ilmaus), 7. (pienen) Lapsen kaltaiseksi tuleminen, 8. Katoavan muuttuminen katoamattomaksi, 9. Ihmisen pojan ylentäminen, 10. Pyhän Hengen kaste tai laskeutuminen, 11. Tulella kastaminen, 12. Vapautuksen tuottava totuus (todellisuus) 13. Sisäinen ylösnousemus. 14. Unio Mystica. 15. Voitelu 16. Itämaisittain valaistuminen ja vihkimykset. 17. Kulkeminen ahtaan portin kautta 18. Sisäinen asettuminen ristille (jonka kautta siirrytään Böhmen mukaan ”tulen piiristä valon piiriin”).

Kaikissa niissä tavoitteena lienee ihmisyyden äärimmäisten mahdollisuuksien toteutuminen, niin että koko olemus - fyysisestä psyykkisen kautta henkiseen saakka - toimisi tietoisena vuorovaikutuskenttänä – tietoisuuden painopisteen kohotessa ajattomuuteen. Vasta silloin ”Pyhän Hengen temppeli” ei enää ole jakautunut toisistaan tiedottomiin, sisäosiltaan passiivisiin olemuksiin.