Pastori Sini Ikävalko lopetti jouluaaton aamuhartautensa toivottomalla hyvää ja epätäydellistä joulua. Sellainen oli hänen mukaansa ollut myös ensimmäinen joulu likaisessa tallissa, missä kyseenalainen isyys saattoi hiertää uhrautuvan Joosefin ja Marian välejä enkelin ilmoituksesta huolimatta.

Pastori näytti tietävän, ettei Jumala vaadi meiltä ihmisiltä minkäänasteista täydellisyyttä, asia on mieluummin aivan päinvastainen. Joulun sanoman kautta Jumala puhuu epätäydellisyydestä, joka on täydellistä itsessään.

Meidän valomme syntyi avuttomana ja viattomana haisevaan talliin ja hyvin likaiseen kehtoon. Asiasta kuulivat ensimmäisenä huonosti arvostetut paimenet.

Jumala siis puhuttelee meitä epätäydellisyydessä, että ymmärtäisimme sen riittävän. Hän ymmärtää meidän keskeneräisyyttämme ja toivoo meidän oppivan ja kasvavan elämässämme.

Me olemme jo täydellisiä sellaisena kuin olemme.

***

Edellinen ”epätäydellisyyden ylistys” on kuitenkin selvästi ristiriidassa hyvin monen (ellei peräti kaikkien) raamatun opetuksen kanssa:

Matteus 5:48 esittää asian kaikkein selkeimmin: ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Kovin vakavasta epätäydellisyydestä ei liene kyse tässäkään kohdassa (Matt. 5:22): ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.”

Matteus kuvaa vaikeata täydellistymisen tietä (7:13-14): ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Matteus jatkaa ihmisille asetettavien ehtojen luettelemista (16:24): "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

Samaa esittää myös Johanneksen evankeliumi 12:25. ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen (pysyvän tietoisuuden) iankaikkiseen elämään.”

Johannes näyttää myös suuntaa, mistä ihmisen täydellisyys on löydettävissä. Se löytyy vain yhdistymällä sisäisesti takaisin kaikkein alkuperäisimpään, henkiseen olemukseen (3:3-6): "Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”

Paavali muistelee omaa tietään todellista tietoa kohden (2. Tim. 4: 7): ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele.”

Apostoli neuvoo myös ihmisiä etsimään ja yhdistymään henkiseen olemukseen, Kristukseen (Room 13:14): ”Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.”

Pastori Ikävalko esitti, että sielunvihollinen ja maailman vetävät ihmistä täydellisyyttä kohden. Asiassa lienee perää hyvin pitkän aikavälin puitteissa. Maailma (ja sielunvihollinen), eli ulkoinen, alati erillistyvä elämä vie ihmistä yhä kauemmaksi alkuperäisestä, yhdentyneestä tilastaan. Vanhan ”tuhlaajapoika-vertauksen” mukaan jossakin vaiheessa poika tai tytär kyllästyy ja alkaa etsiytyä takaisin ”Isänsä kotiin”, henkiseen alkutilaansa.

Raamatun ydinsanoma – ja joulun sanoma – koskettaa kuitenkin akuutimmin sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo pyrkimässä takaisin: jotka ovat jo tulossa – eivät enää menossa!

Dominikaanijohtaja, Mestari Eckhart, toteaa joulusaarnassaan ylhäältä syntymisen ehdollisuudesta:

”Kaikki tämä sanottu kos­kee ymmärrettävästi jo­kaista hy­vää ja täy­dellistynyttä ihmistä, joka on kulkenut ja edelleen kul­kee Jumalan teitä. Se ei tieten­kään koske luon­nollista, kuri­tonta ihmistä, koska hän on vielä kau­kana ja täysin tietämätön tästä synty­mästä.”