Vastuun ja vallan huipputehtävissä olevilta voidaan perustellusti aina vaatia harkintaa sen suhteen, mitä he lausuvat tai tekevät. Selittelyt ja sanojen uudelleen tulkinnat eivät yleensä auta. Pääministerin nyrkkitervehdyksen tulkinta lienee tosin lientynyt, kun sen aikaisempi perhekäyttö on tullut esiin.

Kokoomuksen puheenjohtajan paimenkirjettä on hyvin vaikeata enää kuitata ”työrauhan julistukseksi”, eihän puolueväki, saati kannattajakunta, ole hänen työtään edes häirinnyt.

Arkkipiispa Kari Mäkisen julkinen lausuma kirkon ovien avoinna pitämisestä niille, joille valtiovalta ei vakavan yksilöllisen harkinnan jälkeen turvapaikkaa myönnä, on täysin selkeä moraalinen kannanotto siihen, että kirkon piirissä ei maallista lakia tarvitse noudattaa  - tottelemattomuus voi jopa kohottaa kirkon profiilia.

Vetoaminen vanhaan, perinteiseen kirkkoturvaan ei Suomen olosuhteissa ole paikallaan, saati samanaikainen juutalaisvainoista muistuttaminen. Kirkon piirissä on hyvä muistaa myös se, kuinka monet ovat vuosisatojen kuluessa joutuneet henkensä hädässä hakeutumaan ”kirkolta turvaan”.

Arkkipiispa Mäkisen kannanottonsa ei tosin ole uusi, sillä kirkon piirissä on tapahtunut tähän suuntaan osoittavia poliittisia muutoksia jo useita vuosikymmeniä sitten. Esimerkkinä tästä toimivat emeritus piispa Ville Riekkisen jo vuonna 1992 kirjassa ”Tulkinnan kehällä” esiin tuomat "piispojen teesitalkoiden tulokset”, joissa seuraavassa esimerkkejä:

 

Kirkon on tarkistettava suhteensa valtioon (teesi 1).

Kutsumuksestaan tietoinen kirkko ei orjaile eikä laskelmoi (teesi 2).

Eloonjäämisen edellytys on oikeudenmukaisuuden toteutus (teesi 4).

Hengellisyys ilman maallisuutta päätyy hengettömyyteen (teesi 6).

Suhteemme pakolaisiin ja osattomiin mittaa ihmisyytemme (teesi 8).

Ihmiset ymmärtävät kirkon tekoja, eivät sen sanoja (teesi 9).

 

Teesit suorastaan kannustavat nostamaan kirkon profiilia asettumalla vastustamaan valtiovallan päätöksiä. Mikäli kirkko erotettaisiin valtiosta ja tulisi toimeen täysin vapaaehtoisin varoin, sille voitaisiin sallia hieman enemmän liikkumavaraa - tosin silloinkin vain kaikkia koskevan lainsäädännön puitteissa.