pok.jpg

Pääasiassa kaupunkiseutujen kirkot ovat tarttuneet uuteen Pokémon GO-villitykseen etsiskellessään ihmisiä, jotka olisivat syystä tai toisesta valmiita astumaan kirkkoon sisään. Villitystä ovat edeltäneen mm. nukkuma- ja hölkkäkirkot.

Aikaisempien vuosisatojen kännikirkkoon ei sentään ole vielä uskaltauduttu - ortodoksit tosin valmistavat jo kyseisen mielentilan saavuttamiseen tarvittavia aineksia.

Edellinen piispa Jukka Paarma totesi (v. 2003), että postmoderni ihminen ei halua sitoutua, vaan hakee elämyksiä. Ihmiset kyllä pohtivat ikuisia kysymyksiä elämän ja kuoleman tarkoituksista, joihin kirkon tulisi kyetä esittämään vastauksia nykyaikaisella kielellä.

***

Onko nykyaikainen hengellinen vaellus ja aikuisuuteen kasvu sitten Pokémonin etsiskelyä tai kirkkotorkkua? Miten ne auttaisivat elämän ja kuoleman tarkoitusten ja tarkoituksettomuuksien selviämisessä?

Entä jos joku kirkon ulkopuolinen taho kehittelisi pelin, joka johdattelisi sellaisten elämän ydinasioiden ymmärtämiseen, joiden ajatellaan kuuluvat nimenomaan kirkon toimialaan? Entä jos virtuaalisen hahmon sijasta peleissä alettaisiin etsiskellä vanhojen ja vanhentuneiden käsitysten takana olevia tosiasioita?

***

Monilla aloilla kaipaillaan sisältöä ja puhutaan sisällön tuottamisesta. Sisältöä ei kuitenkaan voi tuottaa ellei sitä löydy tuottajan sisäisyydestä. Liiallinen nojautuminen kirkkokäsikirjaan lienee yksi asia, johon kuulijat ovat perusteellisesti kyllästyneet, vaikka papit kuinka taitavasti yrittäisivät rakentaa aasinsiltoja raamatun tapahtumien ja elettävän ajankohdan väliin.

Raamattu ja sen oheistekstit varoittelivat laiskasti käytetyistä leivisköistä, jotka eivät tuota hengellistä lisäarvoa, samoin fariseuksista ja kirjanoppineista, jotka ovat kätkeneet tiedon avaimet - eivät itse käytä niitä eivätkä päästä sisään ketään halukkaita. Matteus viittaa sekä hengellisiin johtajiin että käsityksiin kirjoittamalla: ”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.”

***

Ihmisyys kaikkine omituisuuksineen tarjoaisi jo itsessään loppumattoman lähteen sellaisten saarnojen laadintaan, jotka tulisivat suoraan iholle - kuten nykyinen termi asian ilmaisee. Tosiasiassa sanojen tulisi tunkeutua paljon syvemmälle koskettamaan ja virittämään ihmisen sisäisempiä olemuksia.

***

Yli seitsemänsataa vuotta sitten dominikaanien johtajaa, mestari Eckhartia, tultiin jalkaisin kuulemaan jopa satojen kilometrien päästä, koska hän osasi tuoda selkeyttä elämän tärkeimpiin asioihin ja antaa viitteitä siitä, miten kukin voisi edistää oman yksilöllisen tarkoituksensa toteutumista.

Lisäksi ihmiset tunsivat, että tämä mies ei puhu toisen käden tietoa, vaan sitä, mikä on paljastunut hänen sisäisyyksissään. Eräässä saarnassaan (n:o 8, Intravit Jesus in Quoddam Castellum…) hän viittaa itseensä: ”Jos kykenisitte tiedostamaan minun sydämeni kautta, te ymmärtäisitte, että tämä sanomani on totta - ja että itse Totuus sitä julistaa.”

Erään saarnansa (n:o 33, Si Consurrexitis Cum Christo …) lopuksi Eckhart antaa kuulijoilleen runsaasti pohdittavaa vielä kotimatkalle:

”Eräs opettaja sanoo taivaan olevan luonteeltaan liian hienoa alistuakseen olemaan ajan aiheuttaja. Luonnostaan se ei ole ajan syy, mutta ilmennyksessään (kierroksessaan) se on (ollen tosin itsessään ajatonta) ajan aiheuttaja, joten aika on taivaan tuotetta.

Minun luonteeni ei ole samaa kuin minun luontoni. Luonteeni on minun luontoni tuotetta. Sielumme ovat sen sijaan kaukana yläpuolella, kätkettynä Jumalassa. Sanoisin, ettei pelkästään ajan yläpuolella, vaan todella Jumalassa kätkettynä.

Kaikki tilapäinen on tuotettua, sattumaa ja periytymistä. Kuningas Daavid sanoo: ”Tuhat vuotta ovat Jumalan silmissä kuin mennyt päivä” (Ps. 90:4), koska kaikki tulevaisuus ja menneisyys ovat siinä yhtä ainoata Nyt-hetkeä.

Että mekin voisimme saavuttaa tällaisen Nyt-hetken, Jumala meitä siinä auttakoon. Amen.

***

Maailmalla on kuohuntaa - kuten aina ennenkin - ja media tuo kaiken koettavaksemme, jolloin kuohunta helposti välittyy myös meidän mieliimme. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin tarpeen ja mahdollista säilyttää sisäinen rauha muistaen, että kaikki tapahtumat ovat luonteeltaan ohimeneviä - ja joskus jopa opettavaisia.

Ihminen on monessa suhteessa heikommin varustettu kuin eläinveljemme. Näin ehkä siitä syystä, että joutuisimme pakosta harjoittamaan meille tunnusomaista ”leiviskää”, kykyä ajatella. Ajattelu auttaa asettamaan elämänilmiöitä edes jonkinasteiseen, usein tosin tilapäiseen tärkeysjärjestykseen, kunnes asioiden todellinen luonto lopulta paljastuu.