Jos sanonta – vahingonilo on puhtainta iloa – on jotakin muuta kuin ironiaa, ei ihmisyydestä kannata vielä puhua. ”Hauskoissa kotivideoissa” ihmisen nauravat kuollakseen, kun joku kaatuu ja loukkaa itsensä – se on pikemminkin sadismin esiastetta kuin hyvää huumorin tajua?

Onnettomuudet, paljastukset ja oikeudenkäynnit kiinnostavat ihmisiä – koska niiden kelmeässä valossa oma elämäntilanne näyttäytyy huomattavasti siedettävämmältä. Ihmiset eivät kaipaa käsidesiä, he kun pesevät kätensä toisten likavesillä.

Me muistutamme varislintuja, jotka käyvät mielellään haaskalla ja nokkivat ensimmäiseksi avuttomien silmät.

V.A. Koskenniemen väitti, että kateus on sielun home. Tähän hometautiin suomalaiset ovat pitkään saaneet siedätyshoitoa. Tautiin löytyy tosin vain kaksi lääkettä: viisastuminen tai kuolema.

Viisas Siirak kertoili juoruilu-nimisestä poptaiteesta yli 2000 vuotta sitten – jos olet kuullut jotakin, se kuolkoon kanssasi – ole huoleti, et sinä siihen halkea! Turhan monet tosin uskovat yhä halkeavansa ja juoksevat välittömästi kertomaan kaiken kuulemansa eteenpäin.

Kirjailija Jari Tervo totesi, että suomalaiset ovat kyllä hyviä lukemisessa, mutta heikkoja sivistyksessä. Jälkimmäinen päätelmä soveltunee tietenkin melkein kaikkiin kansakuntiin, mikäli historiankirjoitukseen on vähänkin luottamista.