anna%20t%C3%A4m%C3%A4n%20jatkua.jpg

Ihmisluontoon näyttää kuuluvan olennaisena osana, ja halun yhtenä ilmenemismuotona, tulevien asioiden ajattelu. Se voi ilmetä seesteisenä odotteluna, haaveiluna, unelmointina tai pelon värittäminä ajatuksina ja tunteina, jotka ovat usein aikaisempien ikävien kokemusten projisointia tulevaisuuteen.

***

Erityisesti lapset liittävät paljon odotuksia jouluun. Ne ovat luonteeltaan yleensä varsin konkreettisia, kun taas aikuiset tyytyvät usein ”ruokaan, juomaan ja menoon muuhun”.

***

Odotukset ovat välttämätön asia siinä mielessä, että ne antavat ihmisen toiminnalle suuntaa ja pitävät hänen mielensä liikkeessä – hakemassa itseensä lisäystä.

Odotuksessa ilmenee psykologista kaksijakoisuutta: mukavien asioiden lähestymistä ja ikävien välttämistä (gradienttia). Positiivisten asioiden odottelu on yleensä harmittomampaa kuin negatiivisten pelko, koska jälkimmäiset häiritsevät tai jopa halvaannuttavat sisäisen elämän luonnollista kehitystä.

***

Hyvinä pidettyjen asioiden odottelussa on kuitenkin myös ikävä puoli, että se usein johtaa pettymyksiin ja pitemmän päälle jopa katkeroitumisiin. Ihmiset tulkitsevat, että maailma tai elämä on heidät pettänyt, vaikka monissa tapauksissa he ovat pettyneet omiin ylimitoitettuihin odotuksiinsa.

Vain ani harvat lottoajat saavat päävoiton – ja vielä harvemmat heistäkään tulevat pysyvästi onnellisiksi (autuudesta puhumattakaan).

Vanha viisaus toteaa, että hän, joka tyytyy siihen, mitä hänellä on, on aina tyytyväinen. Tämä edellyttää tietenkin sitä, ettei ihminen luo mielessään mitään odotuksia tulevan varalle. Nietzsche totesi, että joka vähän omistaa, hänet vähän omistetaan – joten autuasta on pieni köyhyys.

***

Tulevien toimien suunnittelu on asia sinänsä – suunnitelmien toteutumisen ehdoton vaatiminen on sitten kaksiteräisempi asia.

Lottomainoksessa todetaan, että unelmointi on jo puolet voitosta. Se tietenkin luo mieleen jonkinasteisen toivon vireen, joka muistuttaa hieman lapsuuden joulun ja siihen kuuluvien lahjojen odottelua.

Odotus saattaa hieman keventää arkista tunnelmaa, mutta liialliseksi paisuessaan se muodostuu eräänlaiseksi virtuaaliseksi elämäksi, joka irrottaa mielen käsillä olevasta todellisuudesta.

Ihminen alkaa siirtää elämisensä aloittamista johonkin tulevaisuuteen, sisältää se sitten lottovoiton, palkankorotuksen, vuosiloman, viikonvaihteen tai eläkkeelle siirtymisen.

***

Negatiivisten asioiden odottelu on usein virtuaalista elämistä menneisyydessä, jonka pelätään jatkuvan entisen kaltaisena myös tulevaisuudessa. Sellainen on vahingollista, koska se saattaa liiaksi kaventaa tai vääristää elämisen ja kokemisen kenttää.

Negatiivinen suhtautuminen, erityisesti pelko, voi ajan mittaan aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia – ja on usein kaikkea muuta kuin miellyttävää myös ympäristön kannalta katsoen.

***

Kristillisissä piireissä yksi pisimmistä odotuksen muodoista lienee Jeesuksen toisen tulemisen odottelu. Sitä on harjoitettu lähes 2 000 vuoden ajan – ja jouduttu pettymään tai ainakin selittelemään tulemisen kyllä tapahtuneen, mutta vain näkymättämässä muodossa.

***

Se, onko Nasaretin Jeesus itse todella puhunut pikaisesta ulkoisesta takaisin tulemisestaan, perustuu ainoastaan evankelistojen käsityksiin.

Matteus kirjoittaa: ”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” Näin siitäkin huolimatta, että tämän evankelistan aikana kaikki apostolit olivat jo kuolleet. Oliko Jeesus sitten erehtynyt, vain puhuiko evankelista omiaan vahvistaakseen omien kristittyjen aikalaistensa odotuksia – siinä kysymys, johon on vaikea antaa täysin vakuuttavaa vastausta.

***

Selitys näkymättämästä tulemisesta saattaisi juontua aivan erilaisen tulemuksen odottelusta: Ajatuksesta persoonattoman Kristuksen sisäisen syntymisen mahdollisuudesta ihmisen sielun syvyyksissä. Siinäkin pelkkä odottelu tai asian pyytely ei kovin paljon asiaa edistä, ellei ihminen itse halua raivata itsestään pois syntymisen kannalta olennaisimpia esteitä – lujaa kiinnittymistä ulkoisen elämän tuottamiin ilmiöihin.

***

Mestari Eckhart aloittaa erään joulusaarnansa (saarna 1) seuraavasti:

”Me olemme nyt juhlimassa sitä ikuista syntymää, joka Isä juma­lan toimesta alati ta­pah­tuu ajat­tomuu­dessa, koska tuo sama syntymä on nyt tapah­tunut myös ajassa (ensimmäisenä jouluna), inhimilli­sessä luon­nossa.

Pyhä Augustinus sanoo: ’Mitä se minua hyödyttää, että tuo syntymä ta­pahtuu ikui­sesti, jollei se ta­pahdu mi­nussa! Vasta sen tapahtumi­nen mi­nussa on merkit­tävää.’

Tulemme siksi puhumaan juuri tästä syntymästä ja siitä, kuinka se voisi ta­pahtua meissä sekä saavut­taa täytty­myksensä hy­veellisessä sie­lussa aina kun Isä jumala lau­suu Ikuisen Sa­nansa täydelli­sessä sielussa.

Sillä kaikki tämä sanottu kos­kee ymmärrettävästi jo­kaista hy­vää ja täy­dellistynyttä ihmistä, joka on kulkenut ja edelleen kul­kee Jumalan teitä. Se ei tieten­kään koske luon­nollista, kuri­tonta ihmistä, koska hän on vielä kau­kana ja täysin tietämätön tästä synty­mästä.”

Eckhart jatkaa: ”Niin kuin sanoin jo aikaisemmin, nämä sanat ovat vain sellaisia hyviä ja täydellistyneitä ihmisiä koskevia, jotka ovat siinä määrin ammentaneet ja sisäistäneet it­seensä kaikkien hyveiden ytimen, että hyveet ilmentyvät heissä täysin luonnollisina, il­man tietoista ponnistusta.”

Mestari nostaa sitten esiin kaikista odotuksista luopumisen tärkeyden: ”Heidän pitää ymmärtää, että tämän elämän paras ja jaloin saavutus on kyky olla hiljaa ja an­taa Jumalan puhua ja toimia sisäisyydessään.”

Tällaista sisäistä tilaa Vuorisaarna kuvaa rauhan tekijöillä ja hengellisesti köyhillä, jotka eivät odota itselleen mitään maailmalta tai edes Jumalalta – sillä ihminen rakastaa Jumalaansa usein kuin lehmää: siltä odottamansa maidon takia (Eckhartin vertaus).