Me suomalaiset olemme ainakin hieman tottuneet siihen, että päivät käyvät yhä lyhemmiksi. Suomen lapissa päivä on kokonaan kadonnut pitkäksi aikaa.

Valon ja pimeyden käsitteistä puhutaan jo raamatun alkulauseissa, joissa pimeyden kerrotaan olleen ensin syvyyden päällä, ja valon syntymisen ja erottamisen pimeydestä tapahtuneen vasta myöhemmin.

***

On vaikeata päätellä, tarkoittaako valkeuden tulo Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa mahdollisesti niin sanottua alkuräjähdystä, josta kaiken ilmenneen voidaan päätellä alkaneen. Tämän tapaisesta alkutapahtumasta löytyy tosin viitteitä jo muinaisten sumerien kirjoituksista sekä keskiajan mystikon, Jakob Böhmen teoksista.

***

Alkuperäisessä ajattomuudessa pimeydessä saattaisi olla kaiken ilmenevän alkulähde, jota Mestari Eckhart kuvaa eräässä joulusaarnassaan seuraavasti:

”Dionysius (Dionysius Areopagita) kehotti oppilastaan Timoteusta: ’Ko­hottaudu rauhallisin mielin itsesi ja kaikkien voimiesi, järkeilyn, toimien, muotojen ja ole­massaolon yläpuolelle salaiseen, hiljaiseen pimeyteen - että voisit tulla tuntemaan tuntemat­toman, yli-jumalaisen Jumalan.”

Pimeyteen ja hiljaisuuteen viitaten Eckhart siteeraa Psalmia: ”Istun hiljaa ja kuuntelen, mitä Jumala minussa puhuu.” Hän selittää Sanan ilmentyneen yön pimeydessä, koska se on niin salainen.”

Eckhart siirtää sanomansa kuulijoiden omaan kokemuspiiriin esittäen, että ”ei ainoastaan taivaallisen Isän Poika ole syntynyt tässä pimeydessä: myös sinä voit syntyä saman taivaallisen Isän – eikä kenenkään toisen – lapseksi.”

Hän alkaa sitten puhua valosta, joka voi hälventää kaiken tietämättömyyden, mutta sen havaitsemiselle hän asettaa hyvin korkean kynnyksen:

”Yksikään syntinen ei voi tätä valoa vastaanottaa eikä olla sen arvoinen, koska hän on täynnä puutetta ja pahuutta, joita kutsutaan pimeydeksi. Juuri tästä syystä sanotaankin: ’Pimeys ei voi vastaanottaa tai käsittää valkeutta.’ Tämä johtuu siitä, että ne väylät, joita pitkin valon tulisi saapua, ovat pimeyden ja kavaluuden tukkimia.”

Tässä hän ei tietenkään puhu pimeydestä kaikkeuden lähtökohtana, vaan ihmisten tietämättömyydestä ja kykenemättömyydestä irrottautua erillisen olemassaolon aiheuttamasta ehdollistuneesta tajuntatavasta.

Eckhart jatkaa: ”Valo ja pimeys eivät voi ilmetä samanaikaisesti – eivät liioin Jumala ja luodut olennot: mikäli Jumalan on saavuttava, täytyy olentojen (olennollisen tajuntatavan) samanaikaisesti poistua.”

**

Eckhart tuo myös varsin peitellysti (kuten asioista tietäjän tuleekin) esiin oman sisäisen tilansa:

”Eräs ihminen on täysin tietoinen tästä valosta. Heti kun hän kääntyy Jumalaa kohti alkaa tuo valo loistaa ja hehkua hänen sisässään antaen hänelle ymmärryksen siitä, mitä tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä sekä paljon opastusta asioissa, joista hän ei aikaisemmin mitään tiennyt tai niitä ymmärtänyt.”

***

Mestari Eckhart koskettelee hieman niin sanottua ”omavanhurskautusta” esittämällä että ”ei mikään olennollinen taito eikä oma viisautesi tai tietosi voi tehdä sinulle mahdolliseksi Jumalan tuntemusta jumalallisella tavalla. Että voisit tuntea Jumalan Hänen tavallaan (välityksettä), täytyy oma tietoisuutesi tyhjentyä, ja sinun pitää unohtaa itsesi ja kaikki olennot.”

Tietenkin oma pyrkimys saattaa paljonkin edistää ihmisen mentaalisen olemuksen kehitystä, mutta menetelmistä voi myös tulla itse tarkoitus, jollaisesta Eckhart varoitteli sanomalla, että ”ihminen on löytänyt tien, mutta kadottaa Jumalan, joka on siihen kätkettynä.”

***

Mestari Eckhart summaa vielä ajatuksia oman tajunnan sisällön tyhjentämisestä seuraavan keskustelun kautta:

”Te voitte kysyä: ’Herraseni, mitä sitten teen ymmärrykselläni, jos sen on määrä tyhjentyä ja tulla toimettomaksi? Onko minulle parhaaksi kohottaa mieleni tiedostamattomaan tietoisuuteen, jossa ei ole mitään olemassa? Sillä jos olisin tietoinen jostakin, ei kyseessä olisikaan tiedostamaton tila enkä siten olisi tyhjentynyt ja paljas. Onko minun sitten oltava täydellisessä pimeyden tilassa?’

Tietenkin! Et voi tehdä mitään parempaa kuin asettautua pimeyteen ja tiedostamattomuuteen.

’Mutta pitääkö kaiken sitten häipyä - ja onko mitään tietä takaisin?’

Ei todellakaan, aivan oikeutetusti - paluuta ei ole (samaa toteaa Jakob Böhme ”Hengen yössä”).

’Mutta mitä on tämä pimeys? Miten kutsutte sitä?’

Ainoa sen nimitys on ’mahdollinen (potentiaalinen) vastaanottokyky’, jonka puitteissa sinut voidaan täydellistää.

Kaikki mikä ei ole alkuperäistä valoa on pimeyttä ja yötä. Sellaisista sielu ei voi löytää Jumalaa.

Alku on olemassa lopun vuoksi, sillä lopullisessa lopussa kaikki olemassa ollut saa rauhan.”