Isä Meidän rukouksessa on lause, joka on yleisesti käännetty tarkoittamaan ”jokapäiväistä leipää”.

Kreikaksi se kirjoitetaan ”arton epiousion”, jossa arton tarkoittaa selkeästi leipää, kun taas epiousion-sanan merkityksestä on syntynyt kiistaa.

***

Joidenkin (harvojen) tutkijoiden mukaan Jeesus on saattanut lausua sanan hebreaksi, jossa sanaa vastannee ilmaus ”tamid”, jatkuva, alituinen. Todella kyseenalaista on se, lausuiko Jeesus mitään hebreaksi, hänen kun uskotaan puhuneen lähinnä arameaa?

Löytyy tosin joitakin epämääräisiä toisen käden viitteitä (piispa Jeromen kirje) siitä, että 300-luvulla olisi ollut olemassa hebrealainen Matteuksen evankeliumi, jonka silloinen Kesarean piispa olisi lukenut ja havainnut ”pahasti harhaoppiseksi”.

***

Oikean käännöstavan löytämisen tekee vaikeaksi mm. se, että latinalainen Vulgata kääntää kreikan ilmauksen Matteuksen evankeliumissa sanoilla ”panem supersubstantialem”, joka merkitsee kiistatta ”yliaineellista, henkistä leipää”. Luukkaan evankeliumin kohdalla sama kääntäjä sen sijaan kääntää ”panem cotidianum”, ”jokapäiväinen leipä”.

***

Myöhemmät käännökset ovat ”tyytyneet jokapäiväiseen leipään” huolimatta siitä, että evankeliumien sanoma keskittyy pikemminkin ”ylhäältä tulevaan leipään” (kuten Joh. 6:51. ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta”).

Nykyisten katolistenkin tutkijoiden keskuudessa epiousion-sanan käännös johdetaan kuitenkin tavallisimmin yhdistelmästä epi = yli ja ousia = aine, materia. Kyse on siten yliaineellisesta, henkisestä, taivaallisesta, jumalallisesta leivästä eli impulssista tai virikkeestä.

Jokapäiväinen leipä saattaa olla sellainen leipälaji, jonka eteen ihmisen itsensä on ponnisteltava otsa hiesssä (tai ainakin usein kurtussa).

***

Evankelista Matteus on sijoittanut Isä Meidän rukouksen seuraamaan Vuorisaarnaa, jossa kehotetaan sulkeutumaan rukoiltaessa kammioonsa ja olemaan hokematta mitään toisten antamia sanoja (pakanoiden tapaan).

Tästä huolimatta esitetään käyttöön ”seremoniallista rukousta”, joka eroaa laadullisesti varsin paljon Vuorisaarnan yleisestä sävystä. Vaikuttaa jopa siltä, että tämä rukous olisi lisätty tekstiin myöhemmin ”seurakunnallista käyttöä ajatellen”.

Rukous ei ole täysin omaperäinen, koska sille löytyy yli tuhat vuotta vanhempi esikuva egyptiläisistä hautakirjoituksista (faarao Seti I haudasta).

***

Isä Meidän rukouksessa mainittu velkojen ja syntien anteeksi pyytäminen on hyvin pitkään kuulunut uskonnollisuuden piiriin.

On aivan luonnollista, että ihmisen tuleekin kasvaa tilaan, missä hän ei kanna kaunaa omalle kohdalleen osuneista kolhuista. Mutta tässä esitetyn kaltainen "vaihtokaupan teko", vastavuoroisuus (samassa suhteessa), eli ”kauppiaan kaltaisuus” Jumalankin suhteen lienee liian pitkälle vietyä analogiaa.

Rukous päättyy sanoihin: ”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” (jatko onkin sitten selvää lisäystä).

Vapautuksen pyytäminen kiusauksiin joutumisesta on henkisessä mielessä hyvin kyseenalaista. Miten ihmisestä voisi tulla kiusausten voittaja, ellei hän koskaan joutuisi kiusauksiin?

Jaakobin kirje käskee jopa iloitsemaan kiusauksiin joutumisesta, koska ihminen niiden kautta saa mahdollisuuden oppia voittamaan heikkouksiaan ja saavuttamaan kärsivällisyyttä.