Evankeliumeissa ei puhuta juuri mitään avioliitosta tai yleensäkään parisuhteesta. Matteuksen 19. luvussa löytyy sentään jotakin avioon liittyvää. Luvun 12. jakeessa mainitaan kolme seikkaa, jotka tekevät ihmisestä ”avioon kelpaamattoman” – ainakin Jeesuksen aikaisen käsityksen mukaan.

1. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia,

2. ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi,

3. ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.”

 

Edellä oleva Matteuksen evankeliumin teksti koskettaa lähinnä perinteisiä miehen ja naisen välisiä liittoja – ns. heterosuhteita. Monet ensimmäiseen luokkaan kuuluvista, evankeliumien kirjoitusaikaan ja paljon sen jälkeen ”avioon kelpaamattomista” elävät nykyisin avoimestikin ja laillisesti avioliiton kaltaisissa parisuhteissa.

***

Tekstiä edeltää kohta, missä Jeesus toteaa, ettei naimattomuus sovellu kaikille – ”ainoastaan niille, joille se on suotu.” Toteamus viittaa siihen, että naimattomuus sinänsä ei ole mikään keino saavuttaa jotakin henkistä. Naimattomuudesta saattaa tulla pakoton, luonnollinen tila silloin, kun kaikki mielen ja kehon vetovoimat ovat kadottaneet vaikutuksensa. Tila on silloin pikemminkin seurausta ”taivasten valtakunnan sisäisestä läheisyydestä” kuin menetelmä lähestyä sitä.

Kyseessä ei silloin tietenkään ole mikään hormonitoiminnan poikkeus, kuten biseksuaalisuus tai aseksuaalisuus (ei-seksulaalisuus), vaan täydellinen sisäinen ”immuniteetti” kaikkia ulkoisia virikkeitä ja nautintoja kohtaan.

***

”Vanhassa merkityksessään” ensimmäiseen naimakelvottomuuden kategoriaan voitaneen lukea kaikki sukupuoliselta suuntaukseltaan poikkeavat (heterosuhteisiin kykenemättömät), joiden sisäinen vetovoima on ulkoisen puolen kanssa syntymästä saakka selvässä ristiriidassa.

Mistä tällainen ristiriita voisi syntyä?

On väitetty, että se on yksilön tietoinen, usein perverssiksi kuvattu valinta tai sitten vääränlaisen kasvatuksen ja mallien synnyttämä luonnoton tila. Tällaiselle näkemykselle ei kuitenkaan löydy pitäviä perusteita, koska suurin osa ”kaapista tulleista” kertoo kokeneensa ristiriidan jo pienestä saakka – täysin kasvatuksesta riippumatta.

Lienee myös hyvin kyseenalaista väittää, että erehtymättömäksi kuvattu Jumala olisi vahingossa antanut syntyvälle tajunnalle vääränlaatuisen kehon. Tällainen huolimattomuuden ajatus nousee vahvasti esiin, mikäli ajatellaan, että Jumala itse luo valmiiksi jokaisen syntyvän persoonan kaikki olemuspuolet. Luoko Hän vastaavasti erikseen jokaisen mikrobin ja heinänkorren, vai löytyykö kaiken ilmennee takaa ajallisia jatkumoita?

***

Eräs selitys nojaa siihen, että persoonallisen olemuksen sisäiset taipumukset (ainakin osa niistä) eivät rakennu tyhjästä, vaan heijastuvat jonkin aikaisemman kokemusketjun kumulatiivisista ominaisuuksista.

Tällaisen ”sielullisen olemuksen ennalta oleminen” on kristillisyyden alkuaikoina ollut täysin hyväksytty ajatus. Se hylättiin vasta Konstantinopolin kirkolliskokouksessa v. 553, mutta sitä läheneviä tulkintoja on myöhemminkin esiintynyt ja esiintyy yhä kirkon piirissä (saati sen ulkopuolella).

Joissakin perinteissä esitetään, että useat erilliset ja peräkkäiset persoonalliset olemukset saavat aineksensa niille yhteisestä sielullisesta olemuksesta, ja että siitä peräkkäin syntyvät persoona-sarjat ovat pitkän aikaa sukupuoleltaan samaa.

Jossakin vaiheessa ulkoisen persoonan sukupuoli kuitenkin vaihtuu, että sielullinen olemus saisi sen myötä monipuolista kokemusta – ja tässä muutosvaiheessa aikaisemman pitkän kokemussarjan heijastus aiheuttaa sen, että syntyvä persoona tuntee saaneensa aivan vääränlaatuisen kehon.

Persoonan kannalta tilanne saattaa tuottaa suuriakin vaikeuksia, mutta sielullisen olemuksen kannalta se lienee vain yksi ”rikastuttava kokemus”, josta persoona saa aikanaan oman hyvityksensä.

Tällaista voidaan tietenkin pitää pelkkänä mielikuvituksellisena spekulaationa, mutta monet spekulaatiot ovat aikojen saatossa osoittautuneet oikean suuntaisiksi – tai ainakin lohdullisemmiksi kuin ajatus, että koko elämä on vain julmaa ja tarkoituksetonta sattumaa.

"Sielullista ennalta olemista" voidaan perustella analogisesti (vastaavuuksiin nojaten) sillä, että myös persoonan ulkoinen olemus (keho) on tulosta lukemattomien sukupolvien geneettisestä perimästä ja siinä tapahtuneista muutoksista.

***

Ensimmäiseen luokkaan kuulunevat myös synnynnäisesti aseksuaaliset persoonat, sekä osa vakavasti vammaisista.

***

Toiseen luokkaan kuulunevat ainakin ns. eunukit (miehiä, joilta on poistettu kivekset, joskus myös sukupuolielimet) ja 1600- ja 1700-luvuilla vielä varsin yleiset kastraattilaulajat (miehiä, joilta oli poistettu molemmat kivekset lauluäänen pitämiseksi poikamaisena).

Tähän kategoriaan voitaisiin melkoisin varauksin sijoittaa myös sellaiset, jotka yhteisö on ammatin tai sosiaalisen tilan nojalla luokitellut kiinteään parisuhteeseen kelvottomiksi, kuten prostituoidut.

***

Kolmanteen luokkaan voitaisiin periaatteessa lukea katoliset papit ja munkit, joiden ajatellaan harjoittavat selibaattia nimenomaan taivasten valtakunnan tähden. Todellisuudessa heistä suurin osa ei tiedä, mikä on selibaatin alkuperäinen tarkoitus ja mihin henkisen kehityksen vaiheeseen se kuuluu olennaisena osana – ja mistä syystä (joten he kuuluisivat käytännössä lähinnä toiseen kategoriaan).

Katolisen kirkon papiston selibaattivaatimukset nojaavat raamatun sananmukaisiin tulkintoihin, mutta todennäköisesti papistosta ani harvat ovat todella ”tehneet itsensä (tai pikemminkin tulleet) taivasten valtakunnan takia avioon kelvottomiksi”. Selibaatti tulee heille viran mukana – sisäistä kehitystä ajatellen yleensä aivan liian varhaisessa vaiheessa – ollen siten tarpeetonta, ellei suorastaan vahingollista (jopa ulkopuolisille).

Kirkon piirissä on usein yhdistetty niin sanottu perisynti siihen, että jokainen persoonallinen ihminen on saanut alkunsa lihallisesta yhtymisestä – siinnyt synnissä. Tämä on täysin järjetön tulkinta, koska perisynti tarkoittaa ihmiskunnan tajunnan suuntautumista ja samastumista ulkoisiin kohteisiin – pois Jumalasta.

Mikäli kaikki pidättäytyisivät sukupuolisuhteista, pysähtyisi koko ihmisyyden selvästi keskeneräinen kehitys yhteen sukupolveen – ”elävään sieluun”, joka tosin saattaisi silloin näivettyä lisävirikkeiden puutteesta eikä milloinkaan muodostuisi, Paavalia siteeraten, ”eläväksi tekeväksi hengeksi”!

***

Kolmanteen luokkaan lukeutuvat todellisuudessa ne harvat ja valitut, joissa ei enää henkisen kehityksen aiheuttamien tajunnallisten muutosten johdosta ilmene minkäänlaisia tahdosta riippumattomia vetovoimia, saati lisääntymisen tarvetta. Luova aspekti toimii heissä täysin ei-fyysisellä tasolla ja -tavalla.

Matteus viittaa tähän harvinaislaatuiseen kolmanteen kategoriaan 22. luvussa:

”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa.”

Jae tarkoittaa ja edellyttää sitä, että kaikki polariteetteihin luonnostaan kuuluva osittaisuus ja lisäyksen etsintä oman olemuksensa ulkopuolelta on lakannut. Mieli on tyhjentynyt kaikista ajallisista ehdollistumistaan ja pysyy täydellisessä rauhan tilassa missä tahansa virikeympäristössä.

Jeesus todennäköisesti tarkoitti tämän tilan saavuttaneilla itsensä kaltaisia – yhden ja yhteisen Isän Poikia ja Tyttäriä.