pakokaasumittausta.jpg

Saksalaisessa sanonnassa todetaan: ”Morgen morgen nur nicht heute sagen alle faulen Leute.”

Huomenna, vaan ei tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset.

Asioiden tarpeeton siirtely eteenpäin on toimintaa, johon lähes jokainen ihminen ”syyllistyy” elämänsä aikana etenkin vastenmielisiksi kokemiensa asioiden suhteen.

Psykologit puhuvat lähestymis- välttämis-gradientista, ihmisen taipumuksesta siirtää ikäviä asioita tulevaisuuteen ja mukavia tähän hetkeen.

Latinalaisissa maissa tällainen asennoituminen ”kuuluu kulttuuriin”, ja sille tunnusomaiseksi on tullut sana manjana, huomenna.

Muuan Argentiinassa asuva kertoo, ettei ole ollenkaan harvinaista, jos vaatekaupan myyjä sukii omaa tukkaansa peilin ääressä ja antaa asiakkaan odottaa, kunnes hän on valmis palvelemaan. Ravintolassa tarjoilija juttelee kollegalleen ensin asiansa loppuun, ennen kuin hänelle tulee edes mieleen palvella asiakasta. 

Suomalaisen ”sulakkeet” saattavat ylikuumeta tällaisissa tilanteissa, kun hän on varsin pitkään tottunut aivan toisenlaiseen palvelukulttuuriin jopa julkisissa virastoissa ja viinakaupoissa (toista oli täälläkin 50 vuotta sitten).

Suomalaisen kärsimättömyyden juuret (ainakin suuri osa niistä) saattavat löytyä entisestä maatalouteen nojaavasta taloudesta, jossa työt piti ehdottomasti suorittaa määrättynä aikana. Vain siten voitiin (sekään ei aina riittänyt) turvata elämisen mahdollisuudet myös pitkän talvikauden aikana.

Satokauden lyhyyden huomioimisen lisäksi kylmä talvi edellytti eteläisiä maita enemmän sekä rakentamiselta että ihmisten vaatetukselta – ja asumusten lämmittämiseen piti olla ennalta varattuna riittävästi kuivaa puuta.

***

Teollistumisen alkuaikoina suomalaisten työpäivät olivat 14–16 tuntisia, kahdeksan tuntinen työpäivä ja 47 tuntinen työviikko tulivat vasta itsenäisyyden alussa – vapaat lauantait ja ”Keihäsmatkat” viitisen kymmentä vuotta myöhemmin.

***

Huomenna-mentaliteetti ilmenee helpoiten epämiellyttävien ratkaisuiden siirtona myöhempään (muka sopivampaan) ajankohtaan. Tavallisia asioita ovat mm. tupakkalakko, tipattomuus, säästäminen, liikunnan lisääminen ja ruokailutottumusten muuttaminen.

***

Yksi huomenna-asenteen kyseenalainen muoto on siinä, että ihminen kuvittelee alkavansa todella elää vasta sitten kun … sitä odotellessaan hän antaa ajan ja mahdollisuuksien luisua käsistään (eläen ehkä jonkinlaisissa virtuaalisissa unelmissaan).

***

Uusin huomenna-ilmiön muoto (ainakin Suomessa) on ns. downshiftaus eli ”leppoistaminen.” Se on lähtöisin amerikkalaisesta nuoresta polvesta, joka on tottunut ja osaksi (ainakin muodin vuoksi) kyllästynyt materiaaliseen hyvinvointiin – vaikka pitääkin sitä käytännössä itsestään selvyytenä.

Ilmiön juuria voidaan hakea itämailta (kunhan ei mennä Japaniin saakka), joissa ihmisen sisäiselle olemukselle annetaan perinteisesti suurempaa arvoa kuin hänen aineellisille aikaansaannoksilleen.

***

Leppoistamista voidaan perustella sillä, että se saattaa vähentää stressin synnyttämiä ongelmia. Missä määrin? Siitä ei ole vielä kovin paljon luotettavaa tietoa.

Yksilöllisen työmäärän vähentämisen sanotaan myös lisäävän työpaikkojen määrää, mutta jos tuotos ei kasva, niin todennäköisesti työstä maksettavan korvauksen on ajan mittaan joustettava.

Laajasti toteutettu downshiftaus edellyttänee lähes koko yhteisön valmiutta elintason laskuun, koska ei ole oikeutettua vaatia shiftaukseen osallistumattomia tekemään niin paljon muita enemmän, että entinen taso voidaan säilyttää.

Suomessa hyvin koulutetut, hyvin toimeentulevat naiset ovat eniten kiinnostuneista shiftauksesta, mikä on sikäli hankalaa, että kaikkein suurimmin kustannuksin koulutettu työvoima haluaa tuottaa omaa ja yhteisesti jaettavaa hyvää mahdollisimman vähän.

Suomessa downshiftauksen muodostuminen ”kansanliikkeeksi” johtaisi todennäköisesti odotettua jyrkempään elintason laskuun, koska jo nykyisen tason ylläpito aiheuttaa jatkuvaa velkaantumista. Ulkomaisia julkisen sektorin velkoja ei voida kuitata lisäämällä kotimaisia palveluita, vaan niiden lyhentäminen edellyttää ylijäämäisen, kansainvälisessä kilpailussa menestyvän vientikaupan kasvattamaa verokertymää.

***

On epärealistista olettaa, että automaatio ja digitalisaatio milloinkaan tuottaisivat ja jakaisivat niin paljon yhteistä hyvää, että lähes koko kansa voisi downshiftata ilman huolen häivääkään.

Kaikkina aikoina on – tulee olemaan – ja pitää ollakin omat ongelmansa. Niiden ratkaisemispyrkimysten on tarkoitus pitää ihmismielet riittävästi kuormitettuina, ettei liian pehmeä elämä – Nietzschen mainitsema ”viheliäinen mukavuus” – aiheuta tietoisuuden ja terveen kulttuurin yleistä degeneraatiota (esim. lapsellistumista).

***

Pari englantilaista lausuntoa eilisestä, tästä hetkestä ja huomisesta:

 

Learn from yesterday, live for today, hope for tomorrow. The important thing is not to stop questioning.

Opi eilisestä, elä nyt, suhtaudu toiveikkaasti huomiseen. Tärkeintä on jatkaa kyselemistä.

Albert Einstein (fyysikko)
 

Yesterday's the past, tomorrow's the future, but today is a gift. That's why it's called the present.

Eilinen on mennyttä, huominen tulevaisuutta, mutta tämä päivä on lahja – juuri siksi sitä kutsutaan (englannissa) lahjaksi (a present = nykyhetki tai lahja).

Bil Keane (amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä)
 

P.S. Joku moderaattoreista poisti tämän kirjoituksen etusivulta - syytä en ymmärrä, eikä sellaista pitäisi edes olla. Alkaa tympäistä tällainen ylläpitäjien tahallinen kiusanteko. He eivät milloinkaan vaivaudu vastaamaan palautteeseen - sivistymätöntöntä porukkaako?

Näyttivät kuitenkin palauttaneen!