b0070ddcfcb96023663eda8472f59e49.jpg

Pääsiäinen – pääsy jostakin ei minnekään,

sillä kaikki jokin on ohimenevää,

ja sinä sen mukana, mikäli pysyt siinä kiinni.

 

Moni uskoo olevansa vapaa ollessaan kiinni kaikessa,

aineessa, vallassa ja kunniassa.

 

Voi ihmistä, joka poistuu maailmasta ja tarttuu sellaiseen,

joka hyödyttää vain kehollista tilaa.

Sisäiselle aine, valta ja kunnia ovat turhuutta,

joka ei kanna tietoista minää, kun kuolema leikkaa sadon.

 

Missä on lyhteesi? kysyy sielu katsoen tulijaa,

joka vielä ihailee aarteitaan – vaurautta, valtaa ja kunniaa.

Sait kaksi siementä, kun lähdit matkaan,

toisen ulkoista, toisen sisäistä kasvua varten.

Missä on nyt viisautesi, missä on ymmärryksesi,

missä kaiken turhuuden taju?

 

Niin paljon sain, niin paljon tein, sitä todistaa nyt ansiomerkit.

 

Voi sinua, sinä katoavaan kylvänyt, jyvätön on elämäsi lyhde.

Suurena koit minäsi, pienenä pitää sitä itsesi, joka kokoaa satosi talteen.

Lyhyt on autuutesi, mutta armoa täynnä, sillä ikuisuus ymmärtää kaiken.

Minä olen sinussa ja sinä tulet minuun, koska sielu on elämäsi lähde.