Raamattu kuvaa, että Kristuksen toisen tulemisen enteisiin kuuluu sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja sitä, että Jeesuksen opetuslapset joutuisivat vihatuiksi Herransa nimen tähden.

Maailman historia on täynnä kauheita tapahtumia. Vihatuksi itse tulemisen suhteen meidän kristityiden olisi syytä muistaa, että ensimmäisten kristillisten vuosisatojen ajan vainotuiksi joutuneista kristityistä tuli jo 300-luvulla lähes kaikkien toisinajattelijoiden vainoajia.

Juutalaiset olivat jo kauan ennen Jeesusta odottaneet messiaskuningasta, jonka tuli vapauttaa heidät roomalaisten vallasta. He eivät voineet samastaa Jeesusta omiin odotuksiinsa, koska tämä ei osoittautunut maallisen vallan tavoittelijaksi, vaan joutui itsekin valtapelin uhriksi.

Jeesuksen seuraajat, joita vasta Antiokian Ignatiuksesta lähtien kutsuttiin kristityiksi, alkoivat tulkita oman messiastoiveensa täyttyneeksi Jeesuksessa. Heidän mielessään sai sijaa myös toivomus toisenlaisesta, toisesta tulemisesta, jolloin heidän kaikki tavanomaiset unelmansa saisivat täyttymyksen täällä maan päällä ja myöhemmin taivaassa. Vaikeina ensimmäisen vuosisadan loppuvuosikymmeninä osa evankelistoista mahdollisesti kirjasi näitä toivomuksia Jeesuksen itsensä antamiksi lupauksiksi (tai sitten Jeesus itsekin erehtyi pahoin!).

Ilmestyskirjan kirjoittaja jatkoi evankelistojen jälkeen samaa linjaa kohottaakseen kristityiden toivoa vaikeina aikoina.

Kaikki konkreettiset toisen tulemisen odotukset ovat kuitenkin osoittautuneet tyhjiksi. Ne voitaisiin ymmärtää joko evankelistojen omiksi käsityksiksi tai mahdollisiksi väärintulkinnoiksi puhtaasti henkisestä, yksilöitä koskevasta ”sisäisestä tulemisesta”. Sellaisia tulkintoja löytyy useistakin eri lähteistä niin idästä kuin lännestä:

Intialainen Dhammapada kirjoittaa paljon ennen kristillistä aikaa: "Milloin hyvänsä vanhurskaus on lamassa ja pahuus saanut ylivallan, silloin Minä itse aina ilmestyn.”

Se tarkoittaa, että jumalainen sanansaattaja (avatara) saattaa ilmestyä ihmisten keskelle silloin, kun ihmiskunta eniten henkistä ohjausta kaipaa, henkisesti pimeimpinä aikoina (jota joulukin usein symboloi).

Keskiaikainen dominikaanijohtaja, mestari Eckhart sanoo joulusaarnassaan:

”Me olemme nyt juhlimassa sitä ikuista syntymää, joka Isä juma­lan toimesta alati ta­pah­tuu ajat­tomuu­dessa, koska tuo sama syntymä on nyt tapah­tunut myös ajassa, inhimilli­sessä luon­nossa. Pyhä Augustinus sanoo: ’Mitä se minua hyödyttää, että tuo syntymä ta­pahtuu ikui­sesti, jollei se ta­pahdu mi­nussa! Vasta sen tapahtumi­nen mi­nussa olisi merkit­tävää.’ Tulemme siksi puhumaan juuri tästä syntymästä ja siitä, kuinka se voisi ta­pahtua meissä sekä saavut­taa täytty­myksensä hy­veellisessä sie­lussa aina kun Isä jumala lau­suu Ikuisen Sa­nansa täydelli­sessä sielussa.”

”Jumalaton” Nietzsche kirjoittaa Zarathustrasta: ”Te ette olleet vielä etsineet itseänne: silloin te löysitte minut. Niin tekevät kaikki uskovaiset, ja sen tähden kaikki uskominen on jokseenkin mitätöntä. Nyt minä käsken teidän kadottaa minut ja löytää itsenne; vasta sitten, kun te kaikki olette kieltäneet minut, minä tahdon palata teidän tykönne. Totisesti toisin silmin minä silloin etsin kadonneitani, toisella rakkaudella minä silloin teitä rakastan.”

Nämä kaksi, Eckhart ja Nietzsche, kuten monet muutkin, tahtoivat korostaa henkisyyden ”tulemista” sisäisesti: ihmisen tietoisuuden täydellistä muutosta, jota myös syntymiseksi ylhäältä kutsutaan. Sen rinnalla kaikenlaiset muut tulemiset ja tulemukset lienevät toisarvoisia.

Alkukirkon kristityt saattoivat tulkita kirjallista tai suullista perimätietoa osaksi turhan konkreettisesti, koska uskoivat ja toivoivat niissä puhuttavan jumalaisen ruumistuman pikaisesta fyysisestä paluusta korjaamaan kaikki asia uskovien kannalta ihanteelliseen tilaan.

Eskatologiset toiveet eivät ole toteutuneet. Eckhart esittäisi mahdolliseksi syyksi sen, että kristityt uskoivat Jumalaan kuin lehmään: siltä odottamansa maidon takia! Jaakob saattoi kirjoittaa samasta asiasta:” Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.”

Inhimillinen pyyde eli kaikenlaiset odotukset saattavat olla olennaisimpia estäviä tekijöitä niin ulkoisten kuin sisäistenkin tulemisodotusten suhteen.