Tämä on yksi Matteuksen Vuorisaarnan ”autuaaksi julistuksista”. Siinä lienee ajatuksellinen virhe, joka tulee toki ilmi virkkeen loppulauseessa. On ilmeistä, että vasta ”ravituksi tulleet” voivat olla todella autuaita. Isoavat ja janoavat ovat vielä pyrkimässä hengellistä tavoitetilaa kohden.

Vanhurskaus tarkoittaa jumalallista tilaa. Periaatteessa se merkitsee samaa kuin autuas eli hengessä ja hengen mukaan elävä.

Teologia on rakennellut asiasta näkemyksen, jonka mukaan kristitty omistaisi uskossa sydämen vanhurskauden ja tulisi sitten suun tunnustuksella tai sovituksella täydennettynä kelvolliseksi Jumalalle.

Saattaa olla niin, että laitostuva kirkko on historiansa pyörteissä joutunut hieman ”halpuuttamaan” hengellisiä vaatimuksia taatakseen itselleen riittävän laajan kannattajakunnan.

Uuden Testamentin ydinsanomat edellyttävät kuitenkin varsin yksiselitteisesti ihmiseltä pysyvää sisäistä muutosta ennen kuin voidaan puhua mistään todellisesta vapautumisesta koko ihmisyyden kahleista.

Kaidat tiet ahtaine portteineen saattavat odottaa niitä, jotka ovat jo kauan sitten todella lakanneet isoamasta ja janoamasta mitään ulkonaiseen elämään kuuluvaa. Vasta sellaiset kykenevät ilman piilotettuja pyyteitä ”kadottamaan elämänsä” – oman rajallisen minuutensa.

Ihmisen kannalta tärkeätä lienee ainakin se, että hän pysyy hereillä, niin ettei hän nukahda omiin aikaisempiin ehdollistumiinsa, kiintoajatuksiin ja kuvitelmiin, vaan pyrkii havaitsemaan kaiken kohdalleen tulevan sellaisena kuin se kunakin hetkenä ilmenee.

Elämä saattaa olla joka hetki uutta ja ihmeellistä, kunhan emme pyri elämään eilisen varjossa tai siirtämään elämisemme aloittamista huomiseen.