Tämä Isä Meidän Rukouksesta irrotettu lause sopii varsin hyvin monille Euroopan valtiolle, joissa John Keynesin elvytysnäkemyksiä on sovellettu vastuuttomasti. Rukousta voitaisiin vielä jatkaa: ”Ja anna meidän velkaantua vielä lisää, tulevat polvet kyllä maksavat kaiken!”

***

Muuan suomalainen rakennusmies tuli kovana pakkasaamuna työpaikalle. Häneltä kysyttiin: ”Etkö katsonut mittariin?” Mies vastasi: ”En, katsoin kukkaroon!”

Vanhalla kansalla oli selkeä periaate: ”Suu säkkiä myöten.” Se on syntynyt maatalousvaltaisessa kulttuurissa, jossa toimeentulo riippui säkeissä olevasta viljamäärästä, ja jossa kulutusluotoista ei ollut nähty vielä untakaan.

***

Kaksi kysymystä ovat usein ristiriidassa keskenään. Ensiksi se, mitä me haluamme. Toiseksi se, mihin meillä on varaa? Ensimmäisen kysymyksen toimintapiiriä saatetaan pyrkiä laajentamaan ottamalla velkaa.

Ihmiset tottuvat hyvin nopeasti mukavuuksiin ja nautintoihin eivätkä halua luopua niistä, vaikka niihin ei olisi varaa – usein ei edes mitään pakottavaa tarvetta.

Jopa suurten nälkävuosien aikaan, 1800-luvun loppupuolella, syntyi ongelmia siitä, että lopuillaan olevaa viljaa poltettiin viinaksi sillä aikaa kun suuri osa väestöä turvautui hätäruokaan tai kuoli nälkään ja tauteihin.

***

Lainanottoon liittyen eräs pienyrittäjä kertoi oppineensa jo kansakoulun vähennyslaskun opetuksessa periaatteen: ”Ei voi ottaa, täytyy lainata!”

Valtiollisessa velanotossa halutaan usein uskoa tai uskotella, että tuleva kasvu hoitaa velat ja korot ikään kuin automaattisesti. Kasvuodotukset osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin liian optimistisiksi. Mikäli menot mitoitetaan odotusten mukaan ja sidotaan vuosiksi, niitä ei voida nopeasti purkaa.

***

Toinen vanha suomalainen sananlasku toteaa, että velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Näin käy varsinkin silloin, jos tulopuoli ei kasva, tai jos velan korot nousevat ennakoitua suuremmiksi.

Nykyinen korkotaso on poikkeuksellisen alhainen, mikä saattaa houkutella niin yksityisiä kuin julkistakin puolta liian riskipitoiseen lainanottoon ja hitaaseen takaisinmaksuun.

Lyhennysvapaiden vuosien tyrkyttäminen ja vastaanottaminen alhaisten korkojen vallitessa osoittavat huonoa harkintakykyä ja vastuuntuntoa niin pankeilta kuin niiden asiakkailta.

***

Sukupolvelta toiselle periytyvät, ylisuuret lainat ovat lähes moraalittomia, mikäli niillä ei ole saatu aikaan pysyviä ja kansantuloa tuottavia parannuksia. Lainat on joskus maksettava takaisin, että luotettavuus ja luottokelpoisuus voidaan säilyttää.

***

Oppia on syytä hakea myös menneisyydestä.

Isonvihan jälkeisinä ja monina muinakin vaikeina aikoina elinmahdollisuuksien ylläpito on vaatinut ankaria ponnistuksia ja uhrauksia etenkin naisväeltä. Lukemattomat lesket ja orvot ovat yrittäneet jatkaa tilojen viljelystä. Silloin ei kukaan laskenut työtunteja – tuskin edes yötunteja.

Ei ole ihme, että erään talon myöhempi isäntä kirjasi testamenttiinsa: ”Tämä talo on hankittu suvulle suurilla kärsimyksillä ja kieltäymyksillä. Se on pelastettu jälkipolville emännän kehruurahoilla. Jokaisen sukuni jäsenen olisi tämä aina muistettava eikä millään ehdoin luovuttava talosta. Vieraalle sitä ei saa myydä.”

Edellistä voitaisiin pitää kaiken muutoksen vastustamisena, vaikka siinä lähinnä vaaditaan kunnioittavaa suhtautumista edellisten polvien uhrautuvaa toimintaa kohtaan, jota ilman nykypolvilla ei edes olisi yksilöllistä tai julkista ”jakovaraa”.

Kehitys ei missään asiassa eikä koskaan ole ollut lineaarista muuta kuin teoreettisissa laskelmissa. Luonnollinen kulku sisältää yleensä sinikäyrän kaltaista, lyhyiden tai pitkien kausien vuorottelua.

Nykypolvet ovat vastuussa siitä, että tuleville polville siirtyy vain sellaisia velvoitteita, joista he kykenevät vaikeissakin olosuhteissa selviytymään.