Tuomaan evankeliumista löytyy sanonta:

 

(6) Hänen oppilaansa kysyivät häneltä: ”Haluatko meidän paastoavan? Kuinka meidän tulee rukoilla ja antaa almuja? Mitä ruokasäännöksiä meidän on noudatettava?” Jeesus sanoi: ”Älkää valehdelko älkääkä tehkö sitä mitä vihaatte, sillä kaikki on paljastettua taivaan edessä. Ei ole nimittäin mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä mitään kätkettyä, mikä jää paljastumatta.”

 

Sanonta antaa hyvän kuvan koko evankeliumin opetuksellisesta luonteesta. Oppilaat on siinä pantu kysymään yleisessä käytössä olleiden uskonnollisuuden ulkonaisten ilmausten merkityksestä. Saatu vastaus näyttää pintapuolisesti siltä, ettei kysymystä ole edes kuultu.

Kysymysten ja vastauksen kontrastisuus lienee tässä rakennettu tietoisesti korostamaan sitä, että jokaisen totuuteen pyrkivän on itse tultava totuudelliseksi totuuden itsensä tähden – ei vain yleisten normien ja toisten ihmisten silmissä.

Ihmiset noudattavat yleisesti hyvinä pidettyjä tapoja lähinnä omaa mukavuuttaan: ansaitakseen hyväksynnän yhteisön – mahdollisesti myös Jumalan silmissä.

***

Henkisessä mielessä kaiken toiminnan tulisi kuitenkin kummuta vapaasti ja luonnollisesti syvästä ja vakaasta ymmärryksestä – muussa tapauksessa se on pakonomaista ja valheellista. Mielen pakottaminen ympäristön käyttäytymis- ja ajatusmallien puitteisiin johtaa usein sen kaavoittumiseen. Samalla todella omakohtaisen ajattelun kenttä kapenee.

Kun ihminen sitten huomaa saavuttaneensa ympäristönsä hyväksynnän, tuntee hän olonsa turvatuksi. Kollektiivinen turvallisuuden johtaa helposti siihen, että kaikki poikkeava nähdään uhkana, mikä synnyttää miltei aina suvaitsemattomuutta.

***

Jeesuksen vastauksen kärki kohdistuu ihmisille hyvin tavanomaiseen, tietoiseen tai tiedostamattomaan valheellisuuteen. Sen poistaminen lienee yksi tärkeimmistä askeleista henkisyyden polulla. Edellisessä kirjoituksessani käsitelty ”hirren poistaminen omasta silmästä” on ajatuksellisesti hyvin lähellä tätä valheellisuuden poistamisen teemaa.

Erilaiset ulkoiset tavat ja normit voivat tietenkin olla avuksi, mutta saattavat koitua myös esteiksi, mikäli ihminen alkaa luottaa niihin liikaa. Mestari Eckhart totesi sellaisesta, että ”ihminen löytää tien, mutta kadottaa Jumalan, joka on siihen kätkettynä.”

***

Että ihminen oppisi tuntemaan itsensä, tulee hänen oppia rehellisesti havaitsemaan, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia hänen mielessään liikkuu: mitä itse kukin vihaa tai rakastaa?

Rehellisyys itsensä suhteen on kaiken henkisyyden lähtökohta. Sitä ilman ei voida edetä askeltakaan vapauttavaa totuutta kohden (ks. Joh. 8:32).

***

Salattujen tai kätkettyjen asioiden ilmi tulemisella on useita merkityksiä. Ihmisen omalle sisimmälle (henkiselle) olemukselle ovat kaikki tiedostamattomatkin motiivit joka hetki täysin avoimina, joten kukaan ei kykene harhauttamaa omaa sisäistä olemustaan – todellista itseään. Siinä lienee tämän käsiteltävänä olevan Tuomaan sanonnan tärkein viesti.

Evankeliumi käyttää ilmausta ”taivaan edessä”, mikä tarkoittanee samaa kuin oman henkisen olemuksen edessä, koska se edustaa olemisen ajatonta ulottuvuutta, johon todellinen taivaskin olotilana sijoitetaan.

Sanonta ei kuitenkaan välttämättä viittaa ainoastaan kuoleman jälkeisiin olosuhteisiin, vaan kuvaa myös maallisen elämän aikana ihmisen eri olemuspuolten kesken vallitsevaa tilannetta, missä mikään ei jää paljastumatta.

***

Salatut asiat voivat tulla ilmi myös ulkoisessa elämässä. Silloin kun elämä sujuu miellyttävästi, saattaa ihminen alkaa luottaa suojaverkkojen pitävyyteen. Mutta jossakin vaiheessa eteen voi tulla kokemuksia, jotka riisuvat pois kaikki uskotellut naamiot ja yhteisölliset suojaverkot.

Tällaisten ”julmien” kohtaloiden ja kärsimysten eräänä tarkoituksena lienee mielen heikkouksien esiintuominen niin, että ihminen saisi mahdollisuuden kasvaa niiden yli. Vaikeudet nostavat usein esiin myös sellaisia voimavaroja, joista ihminen ei aikaisemmin ollut tietoinen.