Uuden testamentin evankeliumit eivät valitettavasti tarjoa kovin selkeää kuvaa siitä, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu. Siten ei ole kovin suuri ihme, että kristilliset käsitykset tästä kiinnostavasta ja yleisestä asiasta ovat jääneet varsin pintapuolisiksi.

Kuolema sanana esiintyy Uuden testamentin evankeliumeissa kolmisenkymmentä kertaa, mutta lähinnä sellaisissa asiayhteyksissä, jotka eivät suoranaisesti valota yksilöllisen vaelluksen päätösnäkymiä. Suurin osa muista n. 85 viittauksesta löytyy Apostolien teoista, Paavalin kirjeistä Ilmestyskirjasta.

Yksi tarkimmista kuolemanäkymistä löytyy Paavalin 1. kirjeessä tessalonikalaisille (4:10-18), mutta siinäkin ainoastaan eskatologisesta näkökulmasta:

Ennen kuolema-teemaa kirje antaa elämänohjeita:”Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.  Sen tähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne. Mutta me kehotamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.

Siirtymä puhumaan kuolemasta tapahtuu yllättävästi:

”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova pois nukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.  Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”

Puhuminen niistä, joilla ei toivoa ole, vaikuttaa hieman myöhempien aikojen kristilliseltä poissulkevuudelta, sellaista ei odottaisi ”pakanoiden apostolilta”.

Jeesuksen ylösnousemuksen suoraviivainen tulkinta takeeksi myöhempien aikojen kristityiden ylösnousemukselle vaikuttaa varsin keinotekoiselta kehäpäätelmältä. Siihen liittyy tässä tekstissä vaikeasti perusteltava väite, että Jumala itse toisi Jeesuksen kautta ja kanssa kaikki pois nukkuneet uudelleen esiin.

Paavalilla näyttäisi olevan, mikäli teksti ylipäänsä on autenttista, varma luottamus siihen lyhytnäköiseen eskatologiseen näkemykseen (Herran sanana), että takaisin tuleminen tapahtuisi jo lukijoiden elinaikana. Kun nyt selvästi tiedetään, että tämä on ollut täysin väärä tulkinta, joudutaan samalla vakavasti kyseenalaistamaan Paavalin valaistumiskokemuksessa saaman tietoisuuden laatu (erehtyvyys(.

Matteus 16:28 jakaa yhtä vahvan eskatologisen varmuuden panemalla Jeesuksen itsensä vakuuttamaan: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."

Kaksituhatta vuotta on maisteltu kuolemaa eikä taivaasta ole mitään tavanomaisesta poikkeavaa laskeutunut. Mikäli tämä olisi autenttinen sitaatti, heittäisi se varjon myös Jeesuksen tietämyksen ylle.

Luukas 9:27 kirjoittaa samasta teemasta: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan."

Tämä ilmaus voitaisiin tietenkin tulkita siten, että jotkut saavuttavat jo elinaikanaan, ylhäältä syntyen, omakohtaisen tietoisuuden Jumalan valtakunnassa. Silloin sanonnalla ei olisi mitään tekemistä eskatologian kanssa.

Kristuksessa kuolleella tarkoitettaneen sanan todellisessa merkityksessä henkisen tiedon saavuttanutta, ja siten jo sisäisesti ylösnoussutta. Uusin raamatunkäännös tosin vesittää Kristuksessa kuolleet Kristukseen uskoviksi, mikä ei ole lainkaan sama asia: Kristuksessa oleminen tarkoittaa samaa ajatonta tietoisuuden tasoa Hänen kanssaan (yhtä olemista). Sellainen tietoisuus on ajallisuudesta vapaa ja riippumaton fyysisen kehon kuolemasta.

Tempaaminen pilvissä yläilmoihin lihallisessa kehossa on äärettömän karkea ja inhimillistetty kuvaus ylösnousemuksesta. Ihmisen pysyvämpi, energis-psyykkinen olemus voitaisiin mahdollisesti irrottaa kehon yhteydestä tempaamalla se johonkin toisenlaatuiseen olemisen tilaan (kuten kuolemassa). Fyysinen keho tuskin kestäisi kovin äkillistä tempaamista yläilmoihin, joissa sille ei lisäksi olisi elämisen edellytyksiä. Yläilmat tarkoittanevat aivan toisenlaatuisia olemisen tiloja (tilapäisiä tai pysyviä), joihin aineellisella olemuksella ei ole mitään asiaa.

Koko episodi vaikuttaa seurakunnalliselta lisäykseltä: Jeesuksen opetuksista ei tuollaiseen kuvaan löydy kantavia perusteita, eikä moni haluaisi Paavaliakaan aivan noin tietämättömänä pitää.