Tuomaan evankeliumissa on sanonta:

 

(84) Jeesus sanoi: Kun te näette kaltaisenne, te iloitsette. Kuinka hyvin te kestätte, kun näette kuvanne, jotka syntyivät ennen teitä, ja jotka eivät kuole eivätkä tule julki?”

 

Sanonta kuvannee periaatteessa inhimillisessä tajunnassa muodoista ja ilmiöistä syntyneiden ja erilaistuneiden jälkikuvien (mielikuvien) suhdetta alkuperäisiin, ehdollistumattomiin ydinolemuksiin – alkukuviin (jotka sisältynevät Sanaan, Logokseen, puhtaasti henkiseen prinsiippiin).

***

Ihminen iloitsee tuntemistaan ja tunnistamistaan asioista, koska ne resonoivat hänen omien ehdollistumiensa kanssa - ja ovat siten hänen ”kaltaisiaan”.

Ihminen harjoittaa omien ehdollistuneiden mielikuviensa kautta tietoisuuden alkeita, joita voitaneen kutsua ”hyvän ja pahan tiedon puun (polaarisen maailman) hedelmien maistelemiseksi” (tarkoituksena kehittää psyykkis-mentaalista olemusta).

***

Symbolisesti voitaneen sanoa, että muotoihin ja ilmiöihin erilaistunut tajunta tarkastelee auringon valoa ajan ja tilan puitteissa sen yksittäisten, eriväristen säteiden aiheuttamien heijastusten välityksellä.

Tällainen tajunta ei ilman pitkää valmistusta kykenisi kohtaamaan auringonpaisteen täyttä intensiteettiä ja koko skaalaa – eli todellista hengen valoa ja tietoisuutta, tässä ja nyt. Se tajuaa ainoastaan erilaistuneen järjen valon – ei ”pyhää tai pyhäin yhteyttä”.

***

Tajunnan kehittymättömyys ja epäpuhtaudet saattavat myös suojata sitä tulemasta liian varhain kosketuksiin sellaisten todellisuuksien ja niihin liittyvien voimien kanssa, joihin se ei ominaisuuksiensa puolesta ole valmis.