Mestari Eckhart puhui joulusaarnassaan (Pf 1, QT 57) sisäisen muutoksen eli ylhäältä syntymisen universaalista merkityksestä seuraavasti:

”Tulemme siksi puhumaan juuri tästä syntymästä ja siitä, kuinka se voisi ta­pahtua meissä sekä saavut­taa täytty­myksensä hy­veellisessä sie­lussa aina kun Isä Jumala lau­suu Ikuisen Sa­nansa täydelli­sessä sielussa.

Sillä kaikki tämä sanottu kos­kee ymmärrettävästi jo­kaista hy­vää ja täy­dellistynyttä ihmistä, joka on kulkenut ja edelleen kul­kee Jumalan teitä.

Se ei tieten­kään koske luon­nollista, kuri­tonta ihmistä, koska hän on vielä kau­kana ja täysin tietämätön tästä synty­mästä.”

***

Edellisen kaltaiset vaatimukset ilmenevät selkeinä myös Matteuksen tekstissä 5:48:

”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Siinä edellytetään henkisen esikuvan (Jumalan kuvan) täydellistä toteuttamista ihmisen koko olemuksessa.

 

Johannes 3:3-6 asettaa sekin ihmisyydelle vaatimuksen täydellisestä sisäisestä muutoksesta:

"Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”

Johannes 8:31-32 toteaa, että vain totuuden välitön tiedostaminen voi vapauttaa ihmisen tietämättömyyden ja häviäväisyyden piiristä:

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."

Mikään uskomus tai ulkoinen teko ei sellaisenaan voine vapauttaa sisäisestä takertumisesta katoaviin asioihin. Johannes 12:25 toteaakin:

”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”

Monet ihmiset vihaavat elämäänsä aina itsetuhoisuuteen saakka. Mutta sellaisista tunnetiloista tässä ei liene lainkaan kysymys. Kyse on siitä, että ihminen todella havaitsee muodollisen elämännäkemyksen rajoitukset koettuaan kaikki sen mahdollisuudet niin perusteellisesti, että on sisäisesti valmis irtautumaan kaikkein hienoimmistakin ilmennyksistä - sekä kaikesta siitä, mikä liittyy erillisen minän (sen rakkaimman Iisakin) tuntemukseen (omaan tavalliseen elämään).

***

Herääminen ja havahtuminen eivät hetikään aina merkitse todellista kääntymistä, koko tietoisuuden täydellistä muutosta, vaan useimmiten lähinnä ensimmäistä, tosin merkittävää ja motivoivaa, askelta henkisen alkukodin suuntaan. Monen on silti elettävä ja koettava vielä paljon, että sisäiseen olemukseen piirtyisi riittävä määrä myöhemmissä luovissa vaiheissa tarvittavaa ainesta.

***

Niin kristittyjen kuin kaikkien muidenkin todellinen vapautuminen merkinnee täydellistä vapautumista ajallisen kokemuksen luomista rajoituksista ja ajatuksellisista noidankehistä asioiden olemuksen suoraan havaitsemiseen – syineen ja seurauksineen. Samalla tämä vapauttaa myös kuolemisesta siinä mielessä, ettei tietoisuuteen enää voi tulla katkoksia.

***

Ihmiskunnalla kokonaisuutena lienee vielä noin kaksi miljardia vuotta (kunnes laajeneva aurinko polttaa täältä kaiken elollisen) aikaa toteuttaa lajillemme asetetut mahdollisuudet ja seuloa pois itsestään kaikki sellainen, joka on luonteeltaan pelkkää tilapäisten polariteettien luomusta.

Silloin tuleva näkyvän maailman loppu ei ole kaiken loppu, sillä universumissakin lienee – kaiken havaittavan elämän tapaan – oma syklisyytensä. Ilmentymistä (ajassa ja tilassa) seuraa ilmenemätön vaihe, jolloin aikaa ja tilaa ei käsittämässämme muodossa ole.

Ehkä juuri tästä syystä ihmiskuntaa lienee varoitettu luottamasta liikaa ajallisiin käsityksiin ja olemuksiin: koska ne todennäköisesti häviävät ajan ja tilan mukana viimeistään silloin, kun koko tämä materiaalis-psyykkinen olotila purkautuu alkutekijöihinsä.

***

Tuomaan evankeliumista löytyy sanonta (11), jonka mukaan:

”Taivas ja sen yläpuolella oleva häviää, jolloin kuollut ei elä eikä elävä tule kuolemaan.”

Sanonta tarkoittanee sitä, että fyysisen (ja energisen) maailman lisäksi katoaa myös psyykkinen, siltä osin kun se on luonteeltaan fyysisessä koetun heijastusta ja siten ”kuollutta”.

Silloin ainoastaan ajattomuuteen yltänyt (elävä) tietoisuus kykenee säilyttämään itsetietoisuutensa.

Ilmennyksen sisäisenä satona syntyneet, ajasta riippumattomat, arkkityyppiset tietoisuuden muodot säilynevät ajattomuuden tilattomassa olemisessa. Ne muodostunevat ilmennyksen perustekijöiksi jonakin uutena ilmennyksen kautena.

***

Psyykkinen perustuu ajalliseen, muodolliseen ja tilapäiseen, henkinen ajattomaan, muodottomaan ja ikuiseen.

Että todella pysyvä tietoisuus saavutettaisiin, pitää tajunnan jo mieluummin elinaikana kohota kaikkien ajallisten ehdollistumien yläpuolelle, ettei se fyysisen kuoleman jälkeen ajautuisi psyykkisten itsekohtaisten heijastetilojen piiriin.

Toisaalta saattaisi lopulta olla niin, että suuri osa ihmiskunnasta saavuttaa viimein häviämättömän olotilan. Silloin periaatteessa myös lukemattomat aikaisemmin eläneet - tai heidän sisäinen, sielullinen olemuksensa – saavuttaa täyttymyksensä, koska se on antanut oman lisänsä näihin ”lopun ajan ihmisiin”, ellei sielullinen olemus ole kehityksen saatossa täysin näivettynyt ja hävinnyt (pudonnut aina huonoon maaperään).