Tuomaan evankeliumissa todetaan (n:o 23):

”Minä valitsen teidät, yhden tuhannesta ja kaksi kymmenestätuhannesta, ja valitut tulevat seisomaan yhtenä ainoana.”

Se, että opettaja valitsee oppilaansa, on aikaisemmin ollut varsin tavallista muussakin (mestari/kisälli) kuin puhtaasti hengellisessä opetuksessa.

Johanneksen evankeliumin 15. luku todistaa samaa opettajan roolista valitsijana:

”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi.”

Tuomaan evankeliumin valintamatematiikkaa voitaisiin tulkita siten, että tuhannen hengellisistä asioista kiinnostuneen joukosta saattaisi löytyä yksi sellainen henkilö, joka on riittävän kypsä ja vakavissaan ottaakseen vastaan tavallista vaativampaa ohjausta.

Tämä valintakriteeri ei kuitenkaan vielä riitä todellisten opetuslasten seulomiseen, vaan näistä esivalituista ainoastaan kaksi kymmenestätuhannesta kykenee elämänsä aikana saavuttamaan ihmisyydelle asetetun korkeimman mahdollisen tavoitteen – toteuttamaan koko ihmisyyden tarkoituksen.

Jos molemmat valintakriteerit yhdistetään, päädytään siihen, että keskimäärin vain yksi viiden miljoonan ihmisen perusjoukosta tulee ”seisomaan yhtenä ainoana”, joka edellyttää sisäistä yhdistymistä alkuperäiseen, jakamattomaan henkiseen perustaan – ”todelliseen pyhäin yhteyteen”.

Tällaista tulkintaa saatetaan pitää keinotekoisena ja aivan liian vaativana, mutta sitä voidaan puolustaa toteamalla, että kyseessä on yltäminen ihmisyyden äärimmäiseen tavoitteeseen, jossa tietoisuus ylittää kaikki käsitteelliset rajoituksensa.

Asiaa voidaan perustella myös pelkän arkihavainnon pohjalta: voimme yleensä varsin helposti poimia keskuudestamme joitakin todella hyviltä vaikuttavia persoonia (eläviä tai kuolleita), mutta uskaltaisimmeko nimittää heistä vielä ketään aivan täydelliseksi?

Luonnollisesti tässä tulee lisäksi ottaa huomioon se, millaiseksi taivas käsitetään. Tuomaan sanoma kohottaa taivaan kaiken ajallisen ja erillisen (paratiisitilojenkin) tuolle puolen, missä ”Isä ja Poika ovat yhtä” – ja samassa ykseydessä (seisovat) ovat myös kaikki ne harvat ja valitut, jotka ovat sisäisesti ”palanneet takaisin Isän kotiin”.