Amerikassa on hiljattain julkaistu suuren suosion saavuttanut kirja, jossa vertaillaan perheissä vallitsevien tapojen ja asenteiden vaikutusta tulevaan ammatilliseen menestymiseen.

Varakkaissa perheissä näytti tutkimuksen mukaan olevan paljon sellaisia tapoja, jotka saattoivat ennakoida ainakin taloudellista menestystä.

***

Varakkaat katselivat televisiota huomattavasti vähemmän kuin vähävaraiset. Rikkaista vain 9 % katsoi päivittäin tosi-televisiota, köyhien keskuudessa lukema oli 78.

Varakkaista lottosi 6 %, köyhistä 77 %.

Melkein 80 % rikkaista katsoi olevansa itse vastuussa taloudellisesta tilanteestaan, köyhistä tällä tavoin ajatteli vain 18 %.

Rikkaissa oli 21 % ylipainoisia, köyhissä 66 %.

Hyvätuloisista peräti 63 % kuunteli työmatkojen aikana äänikirjoja, köyhistä näin teki 5 %.

***

Kirjan tekijän, Tom Corleyn, mukaan sekä perheissä että kouluissa olisi paikallaan soveltaa niitä tapoja, joista vain rikkaiden vanhempien lapset olivat aikaisemmin ilmeisesti hyötyneet.

Lapsia tulisi mm. kannustaa lukemaan vähintään kaksi opettavaista kirjaa kuukaudessa. Lisäksi kodeissa pitäisi rajoittaa television tuijottamista ja karsia roskaruoan käyttöä.

Lapsille pitäisi myös opettaa säästämistä ja muistuttaa heitä siitä, että menestyminen rakentuu omista virheistä oppimiselle.

***

Kun tarkastelee nykyistä suomalaista tv-tarjontaa, ei voi muuta kuin todeta, että kaikkien ruoka-, tosi-tv-, murhamysteeri- ja vinojen tai suorien viihdeohjelmien – saati uusintosarjojen - joukosta on vaikea löytää sellaista, joka edes jossakin suhteessa kohottaisi ja jalostaisi ihmisyyttä.

Ruokaa on osattu laittaa kautta aikojen, kunhan vaan on ollut mistä laittaa, ja ruokaoppaita löytyy joka lähtöön. Kalliin televisioajan tuhlaaminen ruuan kanssa leikkimiseen on lähes ”rikos rajattuja resursseja ja elinpäiviä kohtaan”.

***

Mitä me sitten opimme murhista ja murhatutkimuksista? Eihän meistä toivottavasti monikaan edes haaveile murhaajan tai rikospoliisin ammatista.

Monissa sarjoissa ja elokuvissa kynnys äärimmäisen väkivallan käyttöön on hyvin matala, mikä saattaa osaltaan madaltaa kynnystä myös niiden katselijoiden keskuudessa, joiden mieleen on kertynyt purkaumattomia paineita.

Suomessa on aina esiintynyt väkivaltaa (enemmänkin kuin nykyisin), mutta joitakin vuosikymmeniä sitten esim. avuttomassa tilassa olevan potkiminen katsottiin täysin kantasuomalaisen miehen arvolle sopimattomaksi toiminnaksi.

***

Urheilutarjontaakin on lajikirjon laajentumisen ansiosta tullut huomattavasti lisää. Sitä roskaruoan kera sohvalta seuraten kansan kunto ja kuntoisuus eivät paljonkaan kohene.

Urheilu saattaa olla hyvä harrastus, mutta elinikäisenä ammattina sen hyvyydestä voidaan olla monta mieltä. Vanha sanonta ”terve sielu terveessä ruumiissa” ei perustu siihen, että sisäinen terveys voitaisiin saavuttaa harjoittamalla kehoa. Liiallinen huomion kiinnittäminen kehoon ehkäisee mielen – ja sen kautta sielun – kehitystä siihen mittaan, johon sillä monipuolisempien virikkeiden myötä olisi mahdollisuus nousta.

Tosiasiassa lienee niin, että terve sielu ja mieli kyllä kykenevät pitämään huolta myös siitä, että keho saa ansaitsemansa huomion.

***

Media näyttää mielellään lisäävän kateutta tuomalla esiin joidenkin yksittäisten julkkisten tuloja – ja tietenkin varakkaiden verotiedot. Muutaman harvan suomalaisen miljonäärin nostaminen esiin ei kannusta muita yrittämään parastaan, vaan pikemminkin masentaa ja synnyttää negaatioita (joka saattaa olla tarkoituskin).

Parempi olisi antaa virikkeitä ja hyviä esikuvia siitä, miten itse kukin voi omista lähtökohdistaan rakentaa elämäänsä ulkoisessa ja sisäisessä mielessä tyydyttävämmäksi.

***

Ihminen kaipaa tietenkin myös kevennystä arkisen työn vastineeksi, mutta vastineenkaan ei tarvitse olla täysin tyhjänpäiväistä – mielen roskaruokaa – vaan jotakin hieman aikuisempaa kuin tavanomainen tekohauska Suomen muutaman julkkiksen seurassa tai murrosikään soveltuva venkoilu ja kasvojen vääntely.