kameli2.jpg

Matt. 19:24, Mark. 10:25 ja Luuk. 18:25 kirjoittavat yhtäläisesti:

”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Filosofi Nietzsche väitti, että ihmisen ja ihmiskunnan kehitys kulkee kolmen periaatteellisen muutoksen kautta: ensin hänen pitää tulla kameliksi, sitten leijonaksi ja lopulta lapseksi.

Kameli on jotakin, joka on vielä lastattu tämän maailman luomilla ehdollistumilla. Hän on täynnä kokemuksellista rikkautta kaiken aineellisen ja psyykkisen suhteen – ja sellainen katoava rikkaus toimii esteenä sisäiselle avautumiselle ja avartumiselle.

Kameli saattaa toisaalta tarkoittaa myös sitä, että ihminen kantaa vapaaehtoisesti ja kapinoimatta kaikki kohdalleen osuvat asiat niiden laadusta riippumatta. Sellaista ihmistä kutsutaan usein hyväksi ihmiseksi ja lähimmäiseksi.

Leijonaksi tulo edellyttää kaiken ulkoisesta maailmasta omaksutun rohkeata asettamista omakohtaisen pohdinnan alaiseksi sekä sisäistä valmiutta tarpeen tullen hylätä kaikki sellainenkin, jota on yleisesti pidetty pyhänä ja koskemattomana.

Leijona murskaa vanhoja tauluja ja tabuja (tapaan: ”Mutta minä sanon…”) ja luo niiden tilalle uusia ja omia.

Lapseksi tuleminen edellyttää perusteellista sisäistä irrottautumista kaikista koetun elämän luomista ehdollistumista, että jokin täysin toisen laatuinen, maalliseen perustumaton, voisi astua sijaan. Sanotaanhan, ettei ihminen kykene samanaikaisesti palvelemaan kahta herraa – varsinkin jos nämä ovat luonteeltaan täysin erilaisia, kuten ajallinen ja ikuinen.

Neulansilmä tarkoittaa sitä, että hengen lapseksi tultaessa kaikesta muusta on sisäisesti kyettävä luopumaan. Se on symbolina samantapainen kuin sille abstraktille, sisäiselle ristille asettuminen, jonka kautta pimeydestä astutaan valkeuteen - maallisesta, välillisestä elämän tiedostamisesta henkiseen ja välittömään.