lorenzo.jpg

Renessanssiksi kutsutaan keskiajasta uuteen aikaan johtanutta kulttuurimurrosta. Se alkoi Italian kaupunkivaltioissa jo 1300-luvulla, mutta laajeni ja saavutti kukoistuksensa 1500-luvulla.

Ajalle tyypillistä oli antiikin kulttuurin arvostuksen ja tutkimisen lisääntyminen. Siihen saatiin paljon apua myös arabeilta, jotka olivat säilyttäneet ja kääntäneet keskiajan kreikkalaisia ja roomalaisia teoksia omalle kielelleen.

Renessanssin synnyttäjäksi on esitetty Firenzen Medici-sukua (ylimmässä kuvassa Lorenzo de Medici) ja muutamaa nerokasta suurmiestä, kuten Donatelloa, Brunelleschia ja Michelangeloa, joilla kaikilla oli oma tärkeä osuutensa asiassa.

Yksittäiset henkilöt eivät kuitenkaan selitä koko ilmiötä, vaan sen synty ja laajentuminen juontuvat hyvin monista samaan suuntaa vaikuttaneista tekijöistä.

***

Renessanssiajan huomatuimmat taitelijat ovat tulleet lähes kaikille jossakin yhteydessä tutuiksi, joten tässä nostetaan esiin vain neljä muilla aloilla vaikuttanutta renessanssipersoonaa:

Erasmus Rotterdamilainen (s. 1464), Thomas More (s. 1478), Giordano Bruno (s. 1548) ja Galileo Galilei (s. 1564).

 

erasmus.jpg

Erasmus oli filosofi, humanisti, teologi ja kirjailija, joka elvytti kreikan harrastusta Euroopassa kääntämällä latinaksi mm. lukuisia Aristoteleen, Augustinuksen ja Ciceron teoksia sekä toimittamalla uudet latinan- ja kreikankieliset Uuden testamentin versiot.

Hän etsi kirjallisuudesta alkuperäistä, puhdasta kristinuskoa ja pyrki liittämään siihen aineksia antiikin sivistyksestä. Erasmus arvosteli monia katolisen kirkon opinkappaleita, mutta hän ei kuitenkaan ajautunut ilmiriitaan kirkollisen tahon kanssa.

Englannissa hän toimi Cambridgen yliopiston jumaluusopin professorina ja ystävystyi moneen Henrik VIII ajan sivistyneistön edustajaan, kuten Thomas Moren, John Coletin ja John Fisherin kanssa. Näiden nimet ovat tulleet monille tutuiksi Tudor-tv-sarjan myötä.

Erasmuksen tuotannosta muistetaan erityisesti jo hänen aikanaan suuren suosion saavuttanut ”Tyhmyyden ylistys”, joka on satiiriin peitelty hyökkäys katolisen kirkon joitakin käytäntöjä ja taikauskoisuutta kohtaan. Teos on omistettu Thomas Morelle. Erasmus kritisoi erityisesti kirkon kaavamaisuutta, joka periytyi polvesta polveen muodossa, jossa Jeesuksen opetusten syvimmät piirteet jäivät usein vaille ymmärrystä.

Luther antoi Erasmukselle (ja hän Lutherille) alussa suurta arvoa ja halusi tämän liittyvän luterilaisiin. Erasmus tahtoi kuitenkin pitää ajatuksellisen vapautensa, jonka Luther tulkitsi vastuun välttelyksi. Lutherin toiminnan synnyttämät väkivaltaisuudet ja pienehköt opilliset näkemyserot riitauttivat nämä toisiaan arvostaneet persoonat lopullisesti.

Erasmuksellakin oli vaikutusta katolisen ajattelun myöhempään muovautumiseen.

 

giordano-bruno.jpg

Giordano Bruno oli italialainen filosofi, tähtitieteilijä ja teologi, jota voidaan pitää yhtenä vapaan ajattelun esitaistelijana. Hän kehitteli mm. muistitekniikoita, joita esitellen hän pääsi Ranskan Henrik III suosioon ja matkusti tämän suosituskirje mukanaan Englantiin. Oxfordissa hän opetti mm. kiellettyä Kopernikuksen filosofiaa ja esitteli samalla käsityksiään sielun kuolemattomuudesta.

Mannermaalla inkvisitio pidätti hänet v. 1592 syytettynä kerettiläisyydestä ja jumalanpilkasta. Bruno suljettiin seitsemäksi vuodeksi Nonan torniin Roomaan odottelemaan oikeudenkäyntiä. Hän olisi kyllä loppuvaiheissa ollut valmis perumaan joitakin kirjoituksiaan, mutta kun perumiseen ei edes uskottu, hän totesi, ettei hän ollut koskaan esittänyt mitään peruttavaa. Bruno poltettiin roviolla Roomassa heinäkuussa 1600.

Brunon ”jumalattomuus” koostui suurelta osin uusplatonistia ajatuksista, joihin sekoittui Lucretiusta, Kopernikusta, Tuomas Akvinolaista, Averroesta, Duns Scotusta, Ficinoa ja Cusanusta. Hänen maailman- ja jumalakuvansa oli lähinnä panteistinen. Se oli ääretön, tasainen, muuttumaton ja neljän alkuaineen atomeista koostuva, jossa myös materia sisälsi tietoisuutta. Hän vaikutti myöhemmin mm. Gottfried Leibnizin ajatteluun.

 

more.jpg

Englantilainen Henrik VIII lordikansleri, Thomas More, on tullut monille tutuksi Tudoreista tehdyn tv-sarjan myötä tai elokuvasta ”Kunnian mies.” Morea voidaan hyvin perustein pitää humanistina. Hän oli tosin varsin tiukasti sitoutunut katolisiin uskonnäkemyksiin, joita hän katsoi tarpeelliseksi puolustaa jopa ankarin rangaistuksin Tyndalen edustamaa uutta ja uhkaavaa luterilaista virtausta vastaan.

More todennäköisesti laati Henrikin vastineen Lutherille (Defence of the Seven sacraments), josta kuningas sai paavilta arvonimen ”Fidei defensor” – uskon puolustaja. Tästä puolustajasta tuli kuitenkin erikoisten aviollisten kuvioiden johdosta paavin vallan pahin murentaja – jollaiseen toimeen More ei vakaumuksensa johdosta voinut joka suhteessa osallistua.

Moren tunnetuin kirjallinen tuote on Englannin yhteiskunnallisten epäkohtien arvosteluksi tarkoitettu, kuvitteellista ihanneyhteisöä kuvaava kirja ”Utopia.”

Jyrkät hengelliset asenteet ja jo marttyyrikirkon ajoilta periytynyt luottamus niiden puolesta kuolemisen autuutukseen muodostuivat hänen kohtalokseen. Hän ei suostunut allekirjoittamaan paavin vastaisia näkemyksiä, joiden mukaan Englannin parlamentti saattoi määrätä myös uskontoon liittyvissä asioissa.

More tuomittiin kuolemaan heinäkuussa 1535 hirttämällä, vetämällä ja paloittelemalla, mutta kuningas vaihtoi tuomion mestaamiseen. Moren kuuluisat viimeiset sanat olivat: ”The King’s good servant but God’s first”, kuninkaan hyvä palvelija, mutta Jumalan ennen muita.

 

galileo-galilei-18.jpg

Italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko Galileo Galilei tunnetaan parhaiten (aurinkokeskeistä näkemystä kuvaavista) sanoista: ”Eppur si muove”, se liikkuu sittenkin. Tosin siitä, onko hän todella lausunut näin oikeudenkäyntinsä päätteeksi, ei ole jäänyt mitään luotettavaa todistetta (sanat kuvannevat lähinnä hänen mahdollista ajatteluaan).

Galileo toimi opintojensa jälkeen opettajana Padovan yliopiston matematiikan laitoksella, mutta siirtyi myöhemmin Roomaan tutkimaan auringonpilkkuja.

Galilei piti itseään aina hartaana katolilaisena, mutta katolilaiset eivät vastavuoroisesti pitäneet itseään ”hartaina galileilaisina.”

Firenzeläinen kirkkoisä Tommaso Caccini tuomitsi hänen ajatuksensa maapallon liikkeistä vaarallisiksi, ellei suorastaan harhaoppisiksi, johon Galilei antoi oman vastauksensa, mutta joutui pian kardinaalin nuhtelemaksi.

Hän sai kuitenkin paavilta luvan kirjoittaa Ptolemaioksen ja Kopernikuksen malleista, mutta kirjoituksen tuli päätyä katolisen kirkon kannalta hyväksyttävään lopputulokseen. Galileon kirjan loppupäätelmä noudatti tätä käskyä, mutta sisältö kertoi sitten jotakin aivan toista.

Galilei määrättiin arestiin lopuksi elämäkseen, mutta hän kykeni kuitenkin jatkamaan työtään ja päästettiin lopulta vetäytymään omalle huvilalleen Firenzen Arcetriin.

Galileo Galilein persoonan pohjalta on tehty mm. Brechtin näytelmä, Filip Glassin ooppera ja Dan Brownin kirja ”Enkelit ja Demonit.”

***

Nykyisin jokainen vähänkin muodollista sivistystä nauttinut allekirjoittaa Galileon näkemyksen maan pyörimisliikkeestä. Vanhojen ajatusten hitaasta häviämisestä kertoo tosin se, että hyvin monissa kielissä puhutaan vielä auringon nousemisesta ja laskemisesta, vaikka tiedetään, että maahan se siinä vain itsekseen pyörähtelee.

Tällaiset luonnontieteelliset käsitykset näyttävät kuitenkin jossakin vaiheessa antavan periksi ”paremman tiedon edessä”, kun taas lähes 1700 vuotta sitten laadittuja hengellisiä tiivistelmiä (kuten neitseestä syntymistä jne.) pidetään yhä totuuksina, jotka eivät kaipaa uudelleen arviointia.

P.S. Tämänkin kirjoituksen ylläpito poisti etusivulta - joku kuitenkin palautti! Moderaattoritko "kisaavat keskenään?"