alasyljetaulu.jpg

Vaasa-lehti kirjoittaa  torstaina syyskuun 21 p:nä 1916

Kirkot puhtaiksi!

Ei ole suinkaan suuri salaisuus, että kirkoissamme, ainakin maalaisseurakunnissa, vallitsee täysin epätyydyttävä puhtaus. Niitä puhdistetaan kokonaista kerran tai kaksi vuodessa – ja sitä paitsi piispantarkastuksen edellä, mutta useinko noita on.

Mitä tästä laiminlyönnistä seuraa? Ensiksikin se on omiansa häiritsemään kirkossakävijöiden hartautta. Sanotaan, että Jumala on puhtaus, ja että meidän on Häntä puhtaudessa palveltava. Tätä pitäisi johdonmukaisesti seurata, että myös sen huoneen, joka on monesti huonolla kannalla, on tämä omiansa kokonaan hämmentämään käsitettä ulkonaisen puhtauden tarpeellisuudesta. Tarvitaanko silloin kodeissakaan puhtautta, kun itse tuo juhlallisesti tarkoitukseensa vihitty Jumalan huone saa olla noin siivoton?

Vielä eräs seikka. Huonosti hoidetut kirkot ovat taudinsiementen, esim. keuhkotautibasillien, pesäpaikkoja. Monessako kirkossa vielä on sylkiastiastoja, joihin kirkossakävijät saavat sylkeä, monessako kirkossa on naulattuna kieltotaulu, jossa lattialle sylkeminen sakon uhalla kielletään?  Totisesti ei monessakaan – ja sen mukaisesti sitä sitten eletäänkin. Kun tulee yskänkohtaus, niin lattialle sylkee niin keuhkotautinen kuin muutkin. Sinne ne yskökset saavat kuivua. Siellä ne sitten kirkossakävijöiden jaloissa hiljalleen pölyksi hienontuvat.

Myös n.k. kirjalauta, johon eteenpäin kumartuessa nojataan, voi jättää itseensä vaarallisia ysköshiukkasia suuretkin määrät. Monista muista tarttuvista taudeista puhumattakaan. Kirkko on nimittäin vähän eri asemassa kuin muut rukoushuoneet. Siellä käy paljon sairaita ihmisiä, siellä käy hautajaisyleisöä tarttuviin tauteihin kuolleiden kodeista j.n.e.

On tietysti pyrittävä siihen, että kodeissa toimitetaan tarpeelliset puhdistustyöt, jotta tarttuvat taudit eivät pääse leviämään, mutta tämä ei estä vaatimasta, että kirkossakin on harrastettava puhtautta. Kärsiihän kirkon kunnia ja maine asian nykyisestä tilasta, onhan tämä papiston ja seurakuntain yhteinen suuri häpeä.

Ryhdyttäköön siis tätä epäkohtaa nopeasti korjaamaan! Kirkoissa, joissa käy paljon väkeä, pitäisi toimittaa puhdistus joka viikko, mutta tätä asiaa lienee vaikea saada heti läpiajetuksi. Tyydyttäköön siis siihen, että kirkko puhdistetaan kerran kuussa, esim. joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, jona päivänä talvellakin kirkossa voi olla jäljellä edellisen päivän lämpöä. Tämän lisäksi toimitettakoon kahdesti vuodessa suursiivous.

Kuurauspuhdistuksen, jota toimitettaessa penkkien alustat ja koko muu lattia lakaistaan, tulee ulottua myös lehteriin, lehterin rappusiin ja kirkon eteiseen. Lakaistaessa on välttämätöntä käyttää jotakin tapaa, joka estää pölyn ilmaan nousemasta. Hyvä on esim. ripotella kostutettuja sahanjauhoja lattialle ennen lakaisemista. Lakaistaessa nämä sitten sitovat itseensä kaiken pölyn. Kirjalauta on kerran kuussa tarkoin pyyhittävä lysoliveteen kastetulla vaatteella (2 ruokalusikallista lysolia 1 litraan vettä). Jos kirkossa on puinen lattia, on tämä puhdistamistyön helpottamiseksi pidettävä öljymaalissa.

Suursiivouksessa pestään lattia ja penkit puhtaiksi, seinät puhdistetaan pölystä j.n.e. Ikkunat pestään myös kyllin usein.