Luukas 17:21 kirjoittaa: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Uusin raamatunkäännös tosin vesittää ja maallistaa asiaa kääntämällä kaikista versioista poiketen: ”Jumalan valtakunta on keskellänne…”

Matteus 6:6 kirjoittaa: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” Tämänkin uusin käännös hieman ulkonaistaa ja konkretisoi kääntämällä: ”Mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi..”

Edellisessä ”kammio” tarkoittanee ihmisen sisäistä olemusta ja oman oven sulkeminen aistien sulkemista kaikilta häiritseviltä virikkeiltä, että jokin salattu ja lausumaton voisi avautua.

***

Ei tietenkään ole oikein sanoa, ettei henkistä ja jumalallista olisi löydettävissä ulkoistenkin asioiden ja ilmiöiden piiristä tai ytimestä, koska kaikella täytyy olla yhteinen perimmäinen lähde.

Tuomas 77 kirjoittaa tästä: ”Halkaiskaa halko, ja minä olen siellä. Kohottakaa kivi, ja löydätte minut sieltä.”

***

Lienee selvää, ettei ulkoisen sisin olemus avaudu yhtään ennemmin kuin ihmisen oma sisäinen olemus on tullut avautumiseen kelvolliseksi.

Laitostuneilla uskonnollisilla organisaatioilla on ollut ikävä taipumus väittää, että totuus on täysin avoimena löydettävissä heidän - ja vain heidän - käsitteidensä ja toimintojensa piiristä.

Näkemysten kiteyttäminen ja typistäminen sanallisiin julistuksiin ja tunnustuksiin on johtanut siihen, että ne on katsottu ainoiksi tarpeellisiksi ja usein myös sallituiksi ajatusmuodoiksi, joita sitten on varjeltu mitä ankarimmin keinoin.

***

Etenkin luterilaisissa puitteissa on ns. mystiikkaa pidetty usein epäilyttävänä, ellei jopa epäsuotavana tapana lähestyä perimmäisiä asioita.

Jo kirkkoisä Tertullianus esitti, ettei edes kannattanut etsiä eikä kolkutella, koska mitään ei enää ollut löydettävissä eikä ketään avaamassa. Hän itse saattoi tosin tulla toisiin ajatuksiin, koska siirtyi myöhemmin montanolaisten pariin.

Varhaiset kirkkoisät näyttävät olleen allergisia kaikelle suoraan tietoon viittaavalle, koska he eivät voineet sietää kilpailevia ryhmittymiä, jotka pyrkivät omakohtaiseen tietoon tai tietoisuuteen jumalallisista asioista – gnosikseen.

Kuitenkin lähes kaikki uskonnot nojaavat vankasti mystistä tietoa esiintuoneisiin – vapahtajiin ja profeettoihin.

Raamattu puhuu Jumalan salatusta, mysteerien viisaudesta (loquimur Dei sapientiam in mysterio) ja vakuuttaa, ettei ole mitään salattua, joka ei tulisi julki – kunhan aika ja vastaanottaja ovat siihen sisäisesti kypsiä.

***

On täysin ilmeistä, että ihmisen on määrä kokea tätä ulkoista elämää rajoitetun persoonallisen olemuksensa kautta niin pitkää ja perusteellisesti, että hän oppii siitä kaiken olennaisen ja arkkityyppisen voidakseen kerran toimia tietoisena olemuksena elämän edistämisen hyväksi.

Lienee myös selvää, että elämän perimmäinen mysteerio on kätkeytyneenä ihmisen kokonaisolemuksen sisimpään keskukseen, ja että se voidaan löytää vain sieltä ja sen kautta.

Sokrateen väitetään lausuneen: ”Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku." Perinpohjaisen oman olemuksen tuntemisen tärkeyttä tähdentää myös sama vaatimus Apollonin temppelissä Delfoissa – ”Gnothi seauton”.

Kyse ei tietenkään ole vain omien persoonallisten ulkoisten ja sisäisten piirteiden tunnistamisesta, vaan koko potentiaalisen olemuksen tiedostamisesta fyysisestä aina sielulliseen ja henkiseen ydinolemukseen – ja nimenomaan siihen saakka. Näin siitä syystä, että todellinen itse on puhtaasti henkinen olemus, kaiken sitä alemman edustaessa ”minuuden eri aspekteja”.

***

Mystiikan ja mystikoiden päämääränä lienee juuri se, että kaikki mystinen eli salattu avautuisi ihmisen tietoisuudelle – että pelkästä potentiaalisuudesta tulisi tietoisuuden elävä keskus.

Jos ja kun ihmisen tajunta pääsee tai päästetään kontaktiin hänen henkisten olemustensa kanssa, myös hänen persoonallinen olemuksensa saa mahdollisuuden ainakin osittaiseen valaistumiseen.

Yhteys henkiseen olemukseen tulee kuitenkin täydelliseksi vasta silloin, kun inhimillinen tajunta kykenee jättämään taakseen kaikki ehdolliset olemuksensa (kadottamaan elämänsä) ja uppoutumaan täysin syvimpiin olemuksiin. Se ei tietenkään tarkoita kuolemaa, vaan sisäistä siirtymistä todelliseen elämään, jota voidaan heijastaa ja välittää persoonallisen välineistön kautta ”kaiken elämän ylentämiseksi”.

***

Ulkoisiin ilmiöihin ehdollistunut tajunta on kuitenkin synnyttänyt hyvin monenlaisia esteitä syvän tietoisuuden saavuttamisen tielle. Inhimillisessä puolessa on epäpuhtauksia ja harmonian puutetta sekä puutteellista sisäisen olemuksen kehitystä.

Pitkäaikainen ja vakava pyrkimys voi kuitenkin saada aikaan positiivisia muutoksia inhimillisessä olemuksessa, jotka herättävät sellaisia värähtelyitä, jotka voivat vetää esiin olemuksen sisimmissä kerrostumissa olevaa tietoisuutta, voimia ja kykyjä.