Tuomaan evankeliumissa on sanonta, joka monien muiden sanontojen tapaan korostaa etsimisen tärkeyttä:

 

(2) Jeesus sanoi: ”Älkööt etsijä lakatko etsimästä, ennen kuin hän löytää. Kun hän löytää, hän järkyttyy ja järkytyttyään hän ihmettelee. Lopuksi hän hallitsee kaikkea.

 

Sanonnassa ei määritellä edes etsimisen kohdetta, sen kun ajatellaan olevan täysin ilmeinen: taivasten tai Isän valtakunta, kaikista katoavista tekijöistä riippumaton elämä ja olemus itsessä.

tekstin alku korostaa jatkuvat etsinnän tärkeyttä, ettei ihminen ”rakastuisi” liikaa omiin tai toisten ajatuksiin ja juuttuisi niihin, vaan asettaisi tavoitteensa kaiken ajallisen ja häviävän tuolle puolen.

Löytämistapahtuman kuvaus on erikoinen: sanotaan, että ihminen pääsee järkytyksen ja ihmettelyn kautta kaiken hallitsijaksi. Järkytyksellä ja ihmettelyllä täytyykin tässä olla arkikokemuksesta poikkea merkitys.

***

Sanat tarkoittavat todennäköisesti mystisten kokemusten kolmea periaatteellista vaihetta, joista ensimmäisessä tajunta kohoaa tilapäisesti mentaalisen tilan yläpuolelle aiheuttaen suuren poikkeavuutensa takia eräänlaisen ”järkytyksen”.

***

Toisessa vaiheessa tietoisuus jää pysyväksi tai uudelleen palautettavaksi tähän yhdentyneeseen tilaan.Eckhartin (ja monen muun) käsitteiden mukaan silloin puhutaan ”Jumalan Pojan syntymisestä ihmisen sielun korkeimmassa olemuspuolessa.”

Tähän tilaan kohonnut tai kohoamaan kykenevä tietoisuus pystyy havaitsemaan kaiken ilmenevän ydinolemuksen välittömästi itsessään. Silloin hän ”ihmettelee” kaikkea sitä suunnatonta viisautta ja kauneutta, jota elämä  joka hetki kantaa itsessään.

 

Johanneksen evankeliumi 5:38 sanoisi, että tässä toisessa vaiheessa ”Sana tulee ihmisessä pysyväiseksi.”

Ihmisen tietoisuudessa on tapahtunut pysyvä muutos, joka nostaa sen riippumattomaksi ajallisista tekijöistä ja olosuhteista. Tällainen ”Kristuksen ylleen pukenut ihminen” saattaa – mentaalisesta kehitystasostaan riippuen – olla lähes kaikki tietoinen – tai ainakin saavan välittömästi tiedon kaikesta, mihin hän sisäisesti suuntautuu, mutta hän ei vielä ole kaikki voimainen.

***

Kaiken hallitseminen edellyttää sitä, että ihmisen kaikki olemuspuolet – lihallinen, psyykkinen ja henkinen - ovat saatetut sopusointuun ja vuorovaikutukseen, ja että henkinen voima voi vapaasti ja vahingoitta läpäistä koko kentän. Vasta silloin ihminen on muodostunut todelliseksi Pyhän Hengen temppeliksi.

Eckhart kuvasi tätä tilaa ”murtautumisena jumalalliseen lähteeseen”, missä kaikki ajallisen ja ajattoman väliset esteet häviävät. Hänen mukaansa ”Jumala on tuotava alas, että ihminen voisi nousta ylös!”

Johanneksen evankeliumin 8:28 kuvannee samaa ihmisyyden äärimmäistä tavoitetta: Ihmisen Pojan ylentämistä luovaksi, puhtaan henkiseksi ja kuolemattomaksi olemukseksi (viimeiseksi Aadamiksi).