lasi2.jpg

Kuvan juomalasissa on teksti, missä kemikalisoitunut kulkija kyselee toveriltaan kulttuurista. Toinen vastaa, ettei hän tiedä, kun ei ollut sellaista koskaan juonut.

***

Filosofi Maija-Riitta Ollila tuo julki yleisen julkisen puheen köyhtymisen. Sellainen todentaa osaltaan myös juomalasin lausuman siinä, että puheiden aiheet ovat alkaneet rajoittua liian pinnallisiin teemoihin.

Ruoka, juoma ja meno muu: urheilu ja seksi näyttävät kiinnostavan aina siinä määrin, että ne alkavat jo muodostua elämänkatsomuksiksi.

***

Ollila toteaa, että jos joku maan ulkopuolisen sivilisaation edustaja katselisi tällaista menoa, pitäisi hän meitä erittäin typeränä ja kehittymättömänä olentolajina.

***

Ulkopuolisen tarkkailijan saattaisi olla vaikeata nähdä kovinkaan paljon järkeä edes siinä, että aikuiset miehet juoksevat pallon perässä edestakaisin rajatulla kentällä yleisön huutaessa suoraa huutoa reunoilla - tai tapellessa keskenään ennen ja jälkeen ottelun.

Jo tavallinen ulkomaalainenkin voisi katsella ihmeissään suomalaisen viihdeohjelmiston parhainta satoa: väkinäistä kasvolihasten vääntelyä, vitsailua murrosikäisten tyyliin niin suoralla kuin vinollakin alustalla, ellei jopa lähdetä autiolle saarelle kuluttamaan katsojien rahoja keinotekoisissa kilpailuissa - tosikkotv:ssä.

***

Tälle kehityssuuntaukselle voitaisiin tietenkin etsiä oikein raamatulliset perustat, niin että meistä on kansana jo muodostunut "lasten kaltaisia"!

Tosin lasten kaltaisuus henkisenä tavoitteena tarkoittanee aivan täydellistä mielen puhtautta ja vilpittömyyttä sekä periaatteessa koko tavanomaisen ihmisyyden ylittämistä niin, että tietoisuus tavoittaa välittömästi asioiden ydinolemukset tarvitsematta käyttää loogisia päättelyprosesseja.

Järkiolemus lienee ihmisyyden tämänhetkisen kehitystason olennaisin tunnusmerkki - ainakin käsitteen alemmassa merkityksessä, loogisena järkeilynä, älyllisyytenä. Todellinen viisaus onkin sitten ominaisuus, jonka yleistä esiintymistä pitänee odotella ainakin niin kauan, että kaikki Vantaan joen vesi on jo kauan sitten virrannut loppuun.

***

Näinä aikoina on keskusteltu siitä, että ihmiset elävät lähimmän ympäristönsä normien luomissa kuplissa. Ympäristön vaikutus elämäntyyliin ei tietenkään ole mikään uusi, saati aina negatiivinen ilmiö. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun ihmiset sulkevat itsensä kaikilta poikkeavilta vaikutelmilta ja alkavat pitää toisilta pureksimatta omaksumiaan elämänkatsomuksia yleispätevinä malleina, joihin muidenkin on syytä sopeutua.

***

Nelisenkymmentä vuotta sitten urbaanit äärivasemmistolaiset nimittivät itse itsensä intellektuaaleiksi ja älymystöksi. Ei tosin kulunut pitkään, kun heidän omaksumansa elämänkatsomukset osoittautuivat varsin älyttömiksi ja ihmisyyden kehityksen kannalta jopa vahingollisiksi - kuten monet muutkin väkivalloin sovelletut ihmismallit.

Pääkaupunkiseudulle sanotaan taas muodostuneen punavihreä uusiokupla, jonka vihreys tosin saattaa olla suurelta osin päälle liimattua, koska asfaltin ja pakokaasujen keskellä tuskin tiedostetaan, mitä vihreyden ja eläimistön kasvattaminen ja ylläpito varsinaisesti edellyttävät. Konkreettista, elävää vihreää ajattelua löytynee siten todennäköisimmin maaseudulta.

***

Kuplassa eläminen on jo pitkään kuulunut myös erityisesti pääkaupunkiseudun nuorten puheessa, jossa toistuu jatkuvasti merkityksettömiä sanoja: musta tuntuu, tavallaan, sillee niin ku, itse asiassa + tolkuton määrä enemmän tai vähemmän väärin lausuttuja englannin lainasanoja. Se-pronominia toistellaan niin usein, että puhe vaikuttaa koiran kutsumiselta. Tärkeintä keskusteluissa näyttäisi olevan jatkuva äänessä oleminen, asian selkeä esittäminen on sivuseikka.

***

Niin – mihin kaatuivatkaan monet vanhat ja ylevät kulttuurit? Moraalin ja arvojen rappeutumiseen, yleiseen välinpitämättömyyteen, tolkuttomaan nautinnon haluun ja laiskistumiseen.

Filosofi Nietzschen 1800-luvun puolivälin saksalaisille osoitetut sanat voisivat käydä eräänlaisena varoituksena myös meille tämän päivän suomalaisille:

”Miksi niin pehmeitä, niin peräytyviä ja myöntyväisiä? Miksi on niin paljon kieltoa, hylkäystä teidän sydämissänne? Miksi on niin vähän kohtaloa teidän katseissanne?

Te pienenette yhä. Te murenette omaan mukavuuteenne: moniin pieniin hyveisiin, paljoon tekemättä jättämiseen, paljoon pieneen alistumiseen. Liian suojaava ja pehmeä on teidän mantunne. Suureksi kasvaakseen puu tahtoo kiertää kovat juurensa kovien kallioiden ympärille. Teidän tekemättä jättämisenne kutoo sekin kaiken ihmistulevaisuuden kudosta.”