Maailmalla ja Suomessakin suuren suosion saavuttaneen Kosto-sarjan alussa siteerataan kiinalaista filosofi Kungfutsea: ”Ennen kuin lähdet kostoretkelle, kaiva kaksi hautaa."

Ajatus kahdesta haudasta viitannee siihen, että kosto ei aina rajoitu yhteen toimenpiteeseen, vaan johtaa jatkuvaan kierteeseen, jota on vaikea katkaista.

Koston periaatteeksi selitetään usein eräänlaista tasapainon palauttamista väärien tekojen jälkeen aiheuttamalla alkuperäiselle tekijälle vähintään vastaavat kärsimykset. Näkemys löytyy "puhtaana" mm. Hammurabin ja Mooseksen laeista - "silmä silmästä periaatteen muodossa".

Lagasin%20Gudea%2C%20pappisruhtinas%20-%

Tiedetään kuitenkin, että jo yli 300 vuotta ennen Hammurabia, noin 2050 eKr. muinaisilla sumereilla oli käytössä edellisiä paljon humaanimpia lakeja. Nämä Ur-Nammun lait eivät sisältäneet kostoperiaatetta. Niissä selvittiin jopa ruumiinvamman tuottamisesta pelkällä sakkorangaistuksella. Ylläolevassa kuvassa Lagasin humaanisuudestaan ja vaatimattomuudestaan kuuluisa pappisruhtinas Gudea, Hyvä Paimen.

Koston käsite tulee erityisen selvästi esiin seemiläisen Vanhan Testamentin teksteissä - usein niin sanotun verikoston muodossa.

Vanhassa testamentissa kostosta puhutaan noin 140 kertaa, Uudessa ainoastaan 37 kertaa. Uusi Testamentti nostaa sitä vastoin hyvin yksiselitteisesti esiin kostosta pidättäytymistä tai jättää tekojen seurausten tarkastelun yksinomaan Jumalan huoleksi.

***

Kosto ei ole ollut eikä toivottavasti koskaan tule olemaankaan vallitseva tai edes kovin näkyvä piirre suomalaisessa kulttuurissa. Kalevalasta tosin löytyy Joukahaisen ja Kullervon kostot, mutta kansallisena käyttäytymiskaavana sitä ei voida tunnetun historian valossa pitää.

Suomalaisia on aikojen saatossa kohdeltu usein todella epäoikeudenmukaisesti, mutta kansa ei silti kollektiivisesti kanna koston ajatuksia esim. ruotsalaisia tai venäläisiä vallanpitäjiä ja hyökkääjiä kohtaan. Kokemusten synnyttämä epäluottamus saattaa sen sijaan olla jopa perusteltua sinisilmättömyyttä.

Kosto-mentaliteetin harvinaisuus suomalaisessa kulttuurissa johtunee siitä, että maa on hyvin pitkään ollut harvaan asuttu, jolloin yksittäisten väkivaltaisten tekojen käsittely ei ole johtanut vastaavankaltaisiin kaavamaisuuksiin kuin eteläisten maiden asutustaajamissa.

Vielä joitakin satoja vuosia sitten Suomessakin (ruotsalainen) oikeuskäytäntö toimi monessa suhteessa noudatellen Mooseksen lakeja. Käräjäoikeuksien määräämät rangaistukset olivat äärimmäisen julmia. Hovioikeudet kuitenkin harjoittivat niiden suhteen usein hieman "liudennusta" muuntamalla kuolemantuomiot elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi.

Vanhan Testamentin käsityksiä kostosta:

Vanhassa Testamentissa kosto käsitetään joissakin kohdissa samaan tapaan kuin itämainen karman laki:

Job, 33: 10 Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. 11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.

Ps. 31: 24. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin.

Koston moninkertaistaminen on yksi Vanhan Testamentin erikoisuuksista:

1. Moos. 4: 15. Mutta Herra sanoi hänelle: "Sen tähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman.

1. Moos. 4: 24. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.

2. Moos. 20:5 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; 6. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

On selvää, että eräänlainen kosto siirtyy sukupolvesta toiseen perinnäisten huonojen tapojen ja niiden aiheuttamien seurausten muodossa. Lisäksi edellisten polvien ympäristössään aiheuttamat vihan tunteet saattavat purkautua aivan eri sukupolvien kautta.

Ajatus voitaisiin tulkita myös itämaisen jälleensyntymisopin valossa niin, että yksilön aikaisempien elämien tekojen seuraukset tulevat esiin jonkin uuden persoonallisen ilmentymän kohdalla.

Vanhasta Testamentista löytyy myös ainakin yksi harvinaisuus, joka lähenee Uuden Testamentin sävyä, mutta koskettaa ainoastaan omaa kansaa:

3. Moos. 19: 18. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.

Mutta lähinnä seuraavankaltaiset otteet edustavat vanhatestamentillisen koston luonnetta:

1. Moos. 9: 5. Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. 6. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.

4. Moos. 31: 1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 2. "Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Sen jälkeen sinut otetaan pois heimosi tykö.

5. Moos. 32: 43. Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren;

Ps. 58: 11. Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

Ps. 79: 10. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

Vanhassa Testamentissa puhutaan lisäksi Jumalan koston päivästä:

Jes. 34: 8. Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta. 9. Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi; sen maa tulee palavaksi pieksi.

Jer. 46: 10. Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa; miekka syö ja tulee kylläiseksi, juopuu heidän verestänsä, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.

Sananlaskuista löytyy hieman erikoinen toteamus, joka saattaisi viitata siihen, että menneitä virheitä korjaava tekijä löytyykin ihmisen sisäisyyksissä, hänen sielunsa vartija - henki tai jokin sen suoranainen heijastuma:

Sananl. 24: 12. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

 

Miten kostoon suhtaudutaan Uudessa Testamentissa:

Uuden Testamentin ajatuksellisena lähtökohtana ja perustana voitaisiin pitää Jeesuksen itsensä suhtautumista jopa kaikkeen negatiiviseen ajatteluunkin - saati sitten kostoon. Hänen näkemystensä mukaan kosto-ajatus oli aikansa elänyt ja joutaisi väistyä.

Matteuksen Vuorisaarnassa todetaan:

Matt. 5:38 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta.' 39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; 40. ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; 41. ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. 42. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. 43. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.' 44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, 45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. 46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? 47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? 48. Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Monet väittävät, ettei edellisen kaltaisia näkemyksiä voida soveltaa elävään elämään. Ehkä ne eivät ole tarkoitettukaan suoranaisiksi käyttäytymisohjeiksi, vaan niissä esitetään se tavoiteltava mielentila, jollainen todella henkisyyteen pyrkivän yksilön on vakiinnutettava itseensä. Kyse lienee siten täysin vihattomasta mielestä ja kohteitaan valikoimattomasta hyväntahtoisuudesta.

Me olemme täällä kuitenkin myös hiomakivinä toinen toisillemme, joten meillä lienee oikeus - ellei suorastaan velvollisuus - karistaa silmiltämme ainakin pahimmat häiriköt.

Uuden Testamentin ainoa konkreettista kostoa kuvaava kohta viittaa Vanhan Testamentin Moosekseen.

Ap.t. 7:23. Mutta kun hän (Mooses) oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. 24. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi.

Paavalin ja Pietarin kirjeet edustavat selkeästi kostosta pidättäytymistä:

Room. 12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. 18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. 19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.

1. Tess. 5: 15. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.

1. Piet. 3:9. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

Viimeisen tuomion yhteydessä Paavalikin nostaa esiin koston ajatuksen:

2. Tess. 1: 6. koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 7. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

Hebr. 10: 30. Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."

Samoin tekee Luukas - tosin teksti on johdettu Vanhasta Testamentista:

Luuk. 21: 21. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. 22. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.

Ilmestyskirja maalaa evankeliumeista poiketen varsin vanhatestamentillisen kuvan kostosta:

Ilm. 6: 10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"

Ilm. 18: 6. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.

Ilm. 18: 20. Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.

*****

Olisi verraten helppo laskea, kuinka monta kostoksi luonnehdittavaa kuvitteellista murhaa suomalaiset tv-kanavat joka ikinen ilta esittävät. Tämän tarjonnan lisäksi uutiset näyttävät suuren määrän maailmalla tapahtuvia, todellisia kostotoimia, joita suoritetaan lähinnä sellaisten kulttuurien piirissä, jotka ovat perinteisiinsä omaksuneet koston oikeutuksen.

Tällainen tarjonta saattaa valitettavasti toimia elävänä ja elävältä vaikuttavana esimerkkinä ja kynnyksen alentajana myös epävakaiden suomalaisten suhteen. Ilman esimerkkejä meillä olisi todennäköisesti vältytty koulusurmilta ja monilta ns. laajennetuilta itsemurhilta.

Pahinta lienee se, että tolkuton aggressiivisuus näyttää lisääntyvän myös nuorten parissa. Tämä saattaa johtua osaksi lapsille suunnatun viihdetarjonnan väkivaltaistumisesta sekä siitä, että ns. vapaa kasvatus sallii aggressiivisetkin tunnepurkaukset "lapsen oikeuksina".