Vanhan ajan ruokapöytä

Joulun aikana oli jatkuvasti tarjolla tuoretta leipää ja kinkkua. Lisäksi keitettiin lihaperunoita ja ohrapuuroa. Puuro oli tosin hieman erilaista kuin nykyisin, koska aineksissa oli kuoret mukana. Varsinainen jouluateria nautittiin vasta kirkonmenon jälkeen joulupäivänä.

Se oli aikaa, jolloin joulupukkia ja kuusta ei vielä tunnettu. Aattoiltana lahjat yksinkertaisesti viskattiin ovesta ja mainittiin samalla vastaanottajan nimi. Lapset saivat usein nappeja ja muita koristeita, aikuisille annettiin villasukkien ja lapasten kaltaisia, itse tehtyjä lahjoja.

Juomaksi oli valmistettu väkevää sahtia, jota ei tietenkään tarjottu lapsille. Aattona oli tapana noutaa taloon muutama kuorma polttopuita ennen saunomista. Tupaan tuotiin rukiinolkia ja levitettiin ne lattialle. Takkaan tehtiin iso pystytuli ja lapset saivat telmiä olkien päällä.

Halkojen noutoa hevosella

Monessa kylässä oli yhteinen sauna, johon mentiin talonväki kerrallaan. Saunan iso saavi oli täytetty lämpimällä vedellä, josta jokainen sai huuhdella itsensä löylyjen jälkeen. Saippuaa ei vielä käytetty. Löylyihin mentiin koko talonväki yhdessä. Naiset ja miehet riisuivat vaatteensa talvellakin ulkosalla ja asettivat ne saunomisen ajaksi aidan päälle. Saunomista pidettiin niin pyhänä toimituksena, että mitään sopimatonta käytöstä ei esiintynyt.

Savusaunassa

Tapaninpäivänä mentiin usein hevosajelulle aisakellot soiden. Nuoret miehet, myöhemmin lähinnä pojat, kulkivat talosta toiseen keräten neidoilta lankoja lakkiensa ympärille. Koostuman määrästä voitiin tehdä johtopäätöksiä kunkin urhon nauttimasta suosiosta. Nuorille miehille tarjottiin usein myös alkoholia.

Nuutin päiväksi oli käytössä sanonta: ”Nyt on Knuutti potussa.” Se tarkoitti, että varsinainen joulunaika oli ohi, ja jouluviinat juotu.

lähde: Väinö Tuomaalan kokoelmat, kertojina Jaakko Kujala (s. 1856) ja Miina Mikkula (s. 1873) Isostakyröstä.