vuorisaarna.jpg

Vuorisaarna määrittää autuaiksi eli taivaskelpoisiksi ”hengessään köyhät” eli sellaiset, jotka ovat sekä aineellisessa että psyykkisessä mielessä sisäisesti vapaita kaikesta maallisesta ja ulkoisesta.

Tällaiset henkilöt ovat tavallaan ”keveitä hengessä” tai pikemminkin ”keveitä mielessä.” He eivät tietenkään ole kevytmielisiä – he vain ovat karistaneet mielestään vetovoiman kaikkea tilapäistä, turhaa ja katoavaista kohtaan.

***

Joulun jälkeen monet ainakin suunnittelevat liittyvänsä ”keventäjiksi lihassa”, sillä juhla- ja vapaa-aika on saattanut osaltaan ”vahvistaa kehollista olemusta.” Jotkut päättävät ruuan määrän lisäksi kiinnittää entistä enemmän huomiota ravinnon laatuun.

Kehon suhteen oman tilan tarkasteluun kelpaa vaaka ja peili, kun taas mielen tilanteen hahmottaminen ei ole yhtä yksinkertaista. Varmaa on vain se, että myös mieli voi paisua ja täyttyä liiaksi ”lihallisista (maallisista) ja turhanpäiväisistä asioista.”

Nykyinen viriketulva on entisaikoihin verrattuna aivan käsittämätöntä, ja sen ”henkinen ravintoarvo” on keskimäärin ottaen varsin heikkoa – osaksi jopa kelvotonta.

Työelämän psyykkiseen kuormitukseen saatetaan kyllä kiinnittää hieman huomiota, mutta ei paljonkaan vapaa-ajan virikkeiden laatuun.

***

Elämää voidaan down-shiftata eli leppoistaa. Sellainen ei kuitenkaan automaattisesti johda kestäviin tuloksiin, mikäli vapautuva aika käytetään pelkkään ”mukavuuden maksimointiin”, joka lähinnä entisestään kasvattaa nautinnon halua ja synnyttää ”henkistä anemiaa.”

Ihmisen ”ulkoinen ja sisäinen makuaisti” tottuvat hyvin nopeasti kaikkeen helppoon, mukavaan, makeaan ja maustettuun.

***

Taipumus omaksua pureksimatta toisten valmiita näkemyksiä, yleisiä kiintoajatuksia ja mielipiteitä on tottumista ”esikypsytettyyn psyykkiseen pikaruokaan.” Silloin oma ajattelukyky ei pääse kehittymään ja tuottamaan omakohtaista ymmärrystä, jolla vasta olisi pitempiaikaista merkitystä elämän ja yksilön itsensä kannalta.

***

Tuomaan evankeliumi kehottaa ”paastoamaan maailmasta”, mikä ei välttämättä tarkoita fyysistä pois vetäytymistä, vaan eräänlaista sisäisen etäisyyden pitämistä eli liiallisen samastuksen välttämistä ohimenevien ilmiöiden suhteen.

Monet askeetit ja munkit ovat paenneet maailman mahdollistamia virikkeitä, jolloin heidän sisäinen olemuksensa ei altistu luonnollisille koetuksille, jotka vasta testaisivat sen kestävyyden. He eivät ole huomanneet, että henkisyyteen pyrkivä ihminen voi aivan hyvin elää tässäkin maailmassa, kunhan hän ei vain elä maailmasta.

***

Kun puhutaan ”keventämisestä hengessä”, täytyy tietenkin huomata, että kyse on ennen muuta psyykkisistä asioista, sillä henkeä ei ole ”mikään mikä pihisee!” Henki on kaikkien asioiden takainen jakamaton ja erillistymätön perusta.

***

Yksi keventämisen osa-alue on turhan murehtimisen lopettaminen, joka ei tietenkään merkitse vastuuttomuutta ja järkevän suunnittelun välttämistä. On turha odottaa, että ihminen hallitsisi kaikki kohdalleen tulevat tilanteet – hän voi kuitenkin yrittää sopeutua niihin parhaan kykynsä mukaan.

Vasta kun aletaan puhua todellisesta henkisyydestä, astutaan sellaisen tietoisuuden ja voimien piiriin, josta käsin elämän hallinta tulee mahdolliseksi. Sellaiseen vaaditaan tosin ”keventymistä kaikesta” – niin että ”sydän” voi kohota vapaana sitä kohden, jossa ei ole koskaan ollut mitään raskasta.

***

Matteuksen 11. luvussa Jeesus tosin kutsuu luokseen kaikkia raskautettuja, mutta todennäköisesti sillä edellytyksellä, että he ovat jo sisäisesti valmiita irrottamaan otteensa elämän ulkoisista asioista ja ottamaan sitten vastaan ”alkuperäisen keveytensä” – evankeliumin lupaaman sisäisen rauhan ja levon.