Monet kiinnostuvat hengellisistä tai henkisistä asioista lähinnä muodin tai uteliaisuuden takia. Joillakin saattaa olla ajatuksena saavuttaa sen kautta joitakin elinaikaisia tai sen jälkeisiä etuja.

Monet sekoittavat toisiinsa sen, miltä he itse näyttävät tai haluavat näyttää, ja millaisia he todellisuudessa ovat.

Jumalakin ymmärretään joskus pilven takaiseksi kirjanpitäjäksi, joka merkitsee ihmisen kaikki toimet muistiin, ja esittää ne sitten jossakin kuoleman takaisessa vaiheessa tarkasteltaviksi – mikäli niitä ei ole (kirkon oppien mukaisesti) alistettu sovituksen piiriin.

Ei kuitenkaan tarvita kovin jumalallista tietoisuutta siihen, että kykenee välittömästi havaitsemaan ihmisen sisäisen laadun kaiken teeskennellyn takaa. Jokaisessa ihmisessä itsessään lienee tiedostamattomia ulottuvuuksia, joihin yksilön tajunnallinen toiminta painaa omat pysyvät ja tilapäiset jälkensä, ja joiden näkökulmasta persoonallisen ihmisen todelliset ominaisuudet ovat joka hetki avoimina.

***

Hengellisen toiminnan tarkoituksena lienee se, että ihmisen mieli muokkautuu riittävän puhtaaksi ja avoimeksi, että vuorovaikutus sen ja korkeampien (henkisempien) olemuspuolten suuntaan olisi käytännössäkin mahdollista.

Kaikki eivät kuitenkaan edes usko, että ihmisessä on jotakin persoonallisuutta ylevämpää olemusta, joten he etsivät sellaista itsensä ulkopuolelta, uskontojen Jumalaksi tai Jumalan ilmentäjäksi määrittämistä olemuksista. Tämä on tietenkin merkityksellistä, mikäli ihminen sellaisen kautta oppii irrottamaan huomiotaan omaan minuuteensa ja ympäristöönsä liittyvistä asioista.

Antaumuksellisesta toiminnasta saattaa olla hyötyä toisille ihmisille, mutta hengellinen ”hyöty” riippuu siitä, millaisia muutoksia toiminta aiheuttaa mielen pysyväisluonteisiin piirteisiin. Mitään toimintaa ei kuitenkaan sellaisenaan tulisi mieltää tai harjoittaa ”taivasbonusten keräämisenä”.

***

”Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä”, joten turha sitä on kaukaa pilvien takaa tähyillä. Ihminen kuitenkin yleensä kaivaa mieluummin kaukaista ja vierasta aarrekaivosta kuin läheistä ja omaansa.

Taivasten valtakunnan sanotaan lisäksi olevan ”sinapinsiemenen kaltainen”, mikä tarkoittaa sitä, että hengellisyyden perusta tulee useimmiten ilmi ”prosessinomaisina” mielen muutoksina. Täydellinen muutos tosin saattaa olla varsin äkillinen tapahtuma, jota ei kuitenkaan tulisi sekoittaa hetkellisiin tunnekuohuihin (jotka eivät aiheuta pysyvää muutosta koko tiedostamisen tavassa).

Miksi uskontojen piirissä on kautta aikojen kehotettu paastomaan, peseytymään ja tarkkailemaan oman mielen toimintaa, ellei sellaisilla toimilla olisi jotakin vaikutusta inhimillisen olemuksen eheytymisen suhteen?

***

Valitettavasti monien henkisyydestä kiinnostuneiden ongelmaksi muodostuu se, etteivät he ole aivan tosissaan. Tämän vuoksi heiltä puuttuu tahdonvoimaa, jonka avulla he voisivat raivata tieltään kaikki esteen ja vaikeudet.

Monet saattavat ajatella, että hengellisyys merkitsee lähinnä jatkuvia pyyntöjen esittämistä Jumalan suuntaan. Jaakob neuvoi anomaan ennen muuta viisautta, että oppisi tietämään, mitä on oikeus pyytää ylhäältä, ja mikä kuuluu lähinnä ihmisen oman toiminnan ja vastuun piiriin.

Mestari Eckhart totesi, että ihmiset kyllä sanovat usein, ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta kun se sitten tapahtuu, he ovat hyvin pahalla päällä. Ihmiset haluavat Jumalan taipuvan omaan tahtoonsa – eikä päinvastoin, joka olisi inhimillisen tietoisuuden evoluution tavoite (takaisin Isän kotiin).

Jaakobin kirjeessä löytyy kohdat: ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.”

Jaakob jatkaa opastusta: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”