Tuomaan evankeliumi on yksi Nag Hammadin löydökseen kuuluvista teksteistä. Sitä voidaan luonnehtia yhtä hyvin kristityksi kuin gnostilaissävytteiseksi. Tutkijoiden keskuudessa evankeliumi on nostettu samaan arvoon Uuden Testamentin kokoelman kanssa.

Evankeliumi koostuu 114 sanonnasta, jotka ovat satunnaisessa järjestyksessä eivätkä liity minkäänlaisiin elämäkerrallisiin yhteyksiin.

Sanonta n:o 22 kuuluu:

Jeesus näki, kun pieniä lapsia imetettiin, ja hän sanoi oppilailleen: ”Nämä imeväiset ovat kuin ne, jotka ovat menossa valtakuntaan.” Oppilaat kysyivät häneltä: ”Pääsemmekö siis me, jotka olemme lapsia, sisälle valtakuntaan?” Jeesus sanoi heille: ”Kun teette kaksi yhdeksi, sisäpuolen samanlaiseksi kuin ulkopuolen, ulkopuolen samanlaiseksi kuin sisäpuolen, yläpuolen samanlaiseksi kuin alapuolen, niin että kun teette miehen ja naisen yhdeksi ainoaksi, ettei mies ole mies eikä nainen nainen, ja kun teette silmiä silmän paikalle, käden käden paikalle, jalan jalan paikalle ja kuvan kuvan paikalle, silloin pääsette sisälle valtakuntaan.”

 

Sanonnan alun lasten ja imeväisten kaltaisuus tarkoittanee ehdotonta mielen puhtautta ja avoimuutta sekä valmiutta lapsen tavoin imeä itseensä ”suuren hiljaisuuden oppia”, mikä edellyttää koko huomion ja mielenliikkeiden täydellistä kokoamista yhteen (mielen tyhjentymistä). Tällaisen tilan katsotaan tässä kuvaavan mahdollisuutta kulkea (menossa olemista) henkisyyttä kohden, lopullisten edellytysten tullessa ilmi vasta loppuosassa.

Oppilaat nimittävät itseään lapsiksi, mikä lienee lähinnä toteamus heidän opetuslapseudestaan ja toimii siltana tekstin jatkoon. Tekstin ydinsanoma koskee kaksinaisuuden saattamista ykseydeksi, eli erilaistuneen, rajoittuneen, ajallisen ilmennyksen muuntamista sulautumiskelpoiseksi jakamattomaan, ikuiseen ja ilmenemättömään perustaansa – henkeen (jumaluuteen).

Periaatteessa koko tekstin loppuosa kuvaa ylösnousemuksen vaatimuksia, jotka inhimillisen mielen kannalta edellyttänevät sisäistä irtautumista kaikista sellaisista ominaisuuksista, jotka laatunsa takia tekevät erilaatuisten olemusten yhdistymisen mahdottomaksi. Ehkäisevien ominaisuuksien yhteisenä tekijänä lienee mielen itsepintainen takertuminen ilmenneen maailman virtauksiin.

Sisäpuolen tekeminen ulkopuolen ja yläpuolen alapuolen kaltaiseksi ovat todennäköisesti jossakin vaiheessa kääntyneet väärään järjestykseen, sillä yläpuolisen eli sisäisen, täydellisen alkukuvan ei ole  tarkoitus muuttua osittuneen ja pirstaloituneen jälkikuvansa kaltaiseksi.

Naisen ja miehen yhdeksi tekemisellä voitaisiin katsoa olevan sekä vertikaalinen että horisontaalinen ulottuvuutensa: syvyyssuunnassa se kuvannee inhimillisen, rajallisen ilmentymän uppoutumista äärettömään alkuperäänsä - tämän alkuperän ehdoin (armosta). Laajuussuunnassa, inhimillisissä puitteissa, se merkinnee mm. opittujen sukupuoliroolien aiheuttamien automaattisten vetovoimien ja osittuneiden näkemysten harmonisoitumista mielen alueella (jonkinasteista henkistä androgyynisyyttä).

Tämä työ on tämän sanonnan mukaan opetuslastenkin vielä suoritettava.

Sanonnan varsin erikoislaatuinen loppu, missä kehotetaan tekemään uusi muoto ja uusia jäseniä entisten paikalle viitannee varsin epämääräisesti ns. ylösnousemusruumiin rakentamisen tai rakentumisen ”kolmipäiväiseen mysteeriin”, josta kristillinen kirjallisuus kertoo yleensä kovin niukasti (Vrt. I Kor. 15:44, Joh. 2:19-21).

Ylösnousemuksen ajatuksen kannalta lienee kuitenkin olennaisinta tietoisuuden kentän avartumismahdollisuus persoonallisesta olemuksesta henkiseen saakka, jolloin "ihmisen poika tulee ylennetyksi" ja toimii luovana henkenä kaikilla olemisen tasoilla. Tietoisuus ei silloin muutu karkeimman olemuksen (fyysisen ruumiin) hävitessä.

 

Koko Tuomaan evankeliumi selityksineen:

http://www.netikka.net/studiomielty/Tuomaan%20evankeliumi..pdf