Koln2.jpg

Kölnin tuomiokirkko

Dominikaanijohtaja, Mestari (maisteri) Eckhart oli laajalti tunnettu ja suosittu saksalainen saarnamies ja opettaja. Häneltä on jäänyt noin sata saarnaa. Alla oleva saarna nojaa löysästi 2. Timoteuksen kirjeeseen ja on pidetty elokuun alussa, Pyhän Dominikuksen muistopäivänä.

 

SAARNA 18  (Quintin numerointi 30, Pfeifferin 66)

***

PRAEDICA VERBUM, VIGILIA, IN OMNIBUS LABORA (2. Tim. 4:2)

Luimme herralleni pyhälle Dominikukselle1 osoitetun, tämän ja huomisen päivän tekstin Paavalin kirjeestä, ja se tarkoittaa saksaksi: ”Puhukaa sanaa, julkistakaa sitä, julistakaa sitä, tuokaa se esiin ja levittäkää sitä.”

On huomattava, että jokin voi virrata ulos ja jäädä silti sisään. Se että Sanan tulisi virrata ulos ja silti jäädä sisään - on hyvin ihmeellistä.2 Se että kaikkien olentojen tulee virrata ulos ja siitä huolimatta jäädä sisään on hyvin ihmeellistä. Kaikki Jumalan antama ja lupaama on mitä ihmeellisintä, käsittämättömintä ja uskomattominta.

Juuri niin on oikein, koska mikäli tuo olisi käsitettävää ja uskottavaa, ei se olisi soveliasta. Jumala on kaikissa asioissa. Mitä enemmän Hän on asioissa, sitä enemmän Hän on niistä erillään: mitä enemmän sisällä, sitä enemmän ulkopuolella, ja mitä enemmän ulkopuolella, sitä enemmän sisällä.

Olen usein sanonut, että Jumala luo tätä koko maailmaa juuri tässä hetkessä. Kaiken mitä Jumala teki kuusituhatta vuotta sitten tai enemmänkin, kun Hän teki tämän maailman, Hän luo juuri nyt - aivan hetkessä. Jumala on kaikissa asioissa, mutta jumalallisuudestaan ja ymmärryksestään johtuen Hän ei ole missään yhtä todellisena kuin sielussa ja myös enkeleissä - sielun sisimmässä osassa, sen korkeimmassa olemuksessa.

Sanoessani sisin, tarkoitan samalla korkeinta – sanoessani korkein, tarkoitan samalla sielun sisintä osaa. Tarkoitan sielun sisimmässä ja korkeimmassa osassa, juuri siellä, missä ne molemmat ovat yhtä. Siellä, minne ajallisuus ja mikään kuvallinen ei ole koskaan päässyt sisään, sielun sisimmässä ja korkeimmassa osassa, siellä Jumala luo koko maailman.

Kaiken minkä Jumala loi kuusituhatta vuotta sitten luodessaan maailman, ja kaiken minkä Hän tulee luomaan seuraavan tuhannen vuoden aikana – mikäli maailma kestää niin kauan – Jumala tekee sielun sisäisimmissä sopukoissa ja sen huipussa. Jumala luo kaiken menneen, tämänhetkisen ja tulevan sielun sisäisimmässä osassa.

Jumala suorittaa kaiken pyhimysten kautta suorittamansa toiminnan juuri sielun sisimmässä osassa. Isä kantaa Poikaansa sielun sisimmässä osassa, ja kantaa sinuakin ainosyntyisen poikansa kera – eikä yhtään vähäisempänä.

Jos minun on määrä olla tuo Poika, tulee minun olla sitä samaa ydinolemusta oleva Poika kuin mitä hänkin (Kristus) on Poikana - eikä millään muulla tavalla.

Mikäli minun on määrä olla ihminen, en voi olla sitä eläimen olemuksessa. Mutta jos minun on määrä olla tämä ihminen, täytyy minun olla sitä juuri tässä olemuksessa. Pyhä Johannes sanoo: ”Te olette Jumalan lapsia” (1. Joh. 3:1).

***

”Lausukaa Sanaa, kertokaa se muualla, julistakaa sitä, tuokaa esiin ja levittäkää sitä.” ”Tuokaa se esiin!” Se mitä puhutaan ulkonaisesti on karkeata, mutta tuo Sana lausutaankin sisäisesti. ”Lausukaa se ulos!” tarkoittaa sitä, että se on sisälläsi.

Profeetta sanoo, ”Jumala puhui yhtenä (kerran), ja minä kuulin kahta (kahdesti)” (Ps. 62:12). Tuo on totta: Jumala puhui vain kerran - Hänen ilmauksensa on vain yhtä. Sanassaan Hän lausuu Poikansa ja Pyhän Hengen ja kaikki olennot, jotka eivät ole muuta kuin yhtä ilmausta Jumalassa.

Mutta profeetta sanoo, ”kuulin kahta”, mikä tarkoittaa sitä, että hän kuuli Jumalaa ja olentoja. Siellä missä Jumala tuon lausuu, on se Jumalaa, mutta täällä se on olennollista. Ihmisten mielestä Jumala tuli ihmiseksi ainoastaan siellä (Jeesuksessa), mutta se ei ole totta, sillä Jumala tuli ihmiseksi yhtä hyvin täällä (sielussa) kuin sielläkin3 , ja syy, miksi Hän tuli ihmiseksi on siinä, että Hän voisi kantaa sinuakin ainosyntyisenä Poikanaan, eikä yhtään vähäisempänä.

***

Eilen istuin eräässä paikassa ja lainasin tekstin Isä Meidän rukouksesta, jossa sanotaan: ”Tapahtukoon Tahtosi”. Mutta olisi parempi sanoa: ”Tahto kuulukoon Sinulle”,4  sillä rukous tarkoittaa sitä, että minun tahdostani pitäisi tulla Hänen tahtonsa, ja minusta pitäisi tulla Hän.

Tämä teksti tarkoittaa kahta asiaa, joista ensimmäinen on, ”ole unessa kaikkien asioiden suhteen”, mikä tarkoittaa olemista tiedostamaton ajan, olentojen tai minkään kuvallisen suhteen. Opettajat julistavat, että mikäli ihminen olisi todella sata vuotta unessa, ei hän tietäisi mitään olennoista, ajasta tai kuvallisista asioista – ja juuri silloin ymmärtäisit sen, miten Jumala on sinussa toiminut. Tästä syystä sanotaan Rakkauden Kirjassa, ”Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi” (Kork.v. 5:2). Ja niin, kun kaikki olennot sinussa nukkuvat, voit tiedostaa sen, mitä Jumala sinussa tekee.5 

***

Sanoilla ”ahkeroikaa kaikissa asioissa” (2. Tim 4:5, hieman muuttunut)) on kolme merkitystä. Se tarkoittaa sitä, että ’kääntää kaikki asiat edukseen’, eli näkee Jumalan kaikissa asioissa, koska Hän on kaikessa. Pyhä Augustinus sanoo, ettei Jumala tehnyt kaikkia asioita siten, että ne tulisivat olemassaoloon, ja Hän sitten Itse menisi omalle taholleen, vaan Hän jäi Itse niihin.

Ihmiset kuvittelevat omaavansa enemmän, jos heillä olisi kaikenlaisia asioita Jumalan lisäksi, kuin jos heillä olisi pelkästään Jumala. Tuo on väärä käsitys, sillä kaikki asiat Jumalan ohella eivät ole sen enempää kuin Jumala yksin.

Jokainen joka ajattelee, että hänellä olisi enemmän, mikäli hänellä olisi Poika ja Isä, kuin jos hänellä olisi Poika ilman Isää, on väärässä. Koska Isä Pojan kera ei ole enempää kuin Poika yksin, eikä Poika Isän kera ole enempää kuin Isä yksin.

Tästä syystä ota vastaan Jumala kaikissa asioissa, ja se on merkkinä siitä, että Hän on synnyttänyt sinut ainosyntyisenä Poikanaan - eikä yhtään sen vähäisempänä.

Toinen merkitys ”kaiken hyväkseen kääntämiselle” on: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Lk 10:27). Tämä on Jumalalta tullut käsky. Sanon, ettei se ole pelkkä käsky, vaan myös se, mitä Jumala on antanut ja luvannut antaa.

Mikäli rakastat sataa markkaa enemmän itselläsi kuin jollakulla muulla, olet väärässä. Jos pidät toista ihmistä toista parempana, olet väärässä. Jos rakastat isääsi ja äitiäsi ja itseäsi enemmän kuin jotakuta muuta henkilöä, on se väärin. Jos rakastat omaa autuuttasi enemmän kuin jonkun toisen autuutta, on sekin väärin.

Jumala meitä siunatkoon! Mitä oikein sanoinkaan? Eikö minun saisi rakastaa omaa autuutustani enemmän kuin jonkun muun kohdalle tulevaa?

Monet oppineet ihmiset eivät voi tätä käsittää ja kokevat sen vaikeaksi, mutta se ei ole vaikeata, vaan aivan helppoa. Katsokaahan! luonto edellyttää jokaiselta ihmisen jäseneltä kahtalaista toimintaa. Ensimmäisenä toimintojen tarkoituksena on palvella koko kehoa, ja sen jälkeen kutakin erityistä jäsentä erikseen – aivan samaan tapaan kuin itseään eikä yhtään vähäisemmässä määrin - ollen yhtä paljon keskittyneenä toiminnoissaan toisiin jäseniin kuin omiinsakin.

***

Vieläkin enemmän tulisi tällaisen olla soveliasta armon yhteydessä. Jumalan tulisi olla rakkautesi ohjesääntö ja perustus. Rakkautesi ensimmäinen kohde tulee olla yksin Jumala, ja sen jälkeen lähimmäisesi kuin itsenäsi - eikä yhtään vähäisempänä.

Jos rakastat omaa autuuttasi enemmän kuin jonkun toisen autuutta, teet väärin, sillä siinä tapauksessa rakastat itseäsi – ja jos rakastat itseäsi, ei Jumala olekaan koko rakkautesi kohteena, ja se on väärin.

Sillä kun rakastat Pyhän Pietarin ja Paavalin autuutta yhtä paljon kuin omaasikin, saat saman autuuden kuin he. Kun rakastat enkeleiden autuutta ja Neitsyt Marian autuutta samassa määrin kuin omaasi, tulet totisesti iloitsemaan samasta autuudesta kuin he, ja se tulee kuulumaan yhtä hyvin sinulle kuin heille. Tästä sanotaan Viisauden Kirjassa: ”Hän teki hänet Pyhimystensä kaltaiseksi” (Saarn. 45:2?).

Kolmas merkitys ”kaiken kääntämisessä edukseen” on siinä, että ”rakastaa Jumalaa yhtäläisesti kaikissa asioissa”, mikä tarkoittaa sitä, että rakastaa Jumalaa yhtä hyvin köyhyydessä kuin rikkaudessa, niin sairaudessa kuin terveydessä, houkutuksissa kuin ilman niitä, kärsimyksissä kuin ilman niitä.

Todellakin, mitä suurempi kärsimys, sitä kevyempi se on – kuten on kahden ämpärinkin laita: mitä painavampi on toinen sitä kevyempi toinen, ja mitä enemmästä ihminen luopuu sitä helpommaksi luopuminen muodostuu.

Jumalaa rakastava ihminen voisi luopua koko maailmasta yhtä helposti kuin kananmunasta.

Mitä enemmästä hän luopuu sitä helpompaa on luopuminen, kuten oli apostoleidenkin osalla: mitä enemmän heidän piti kärsiä sitä helpommaksi kävi kestäminen.

***

”Ahkeroikaa kaikissa asioissa” tarkoittaa: Kun olette moninaisten asioiden ympäröimiä, ettekä pelkästään puhtaassa, yksinkertaisessa olemuksessa, antakaa tämän olla työnänne ja ponnistelkaa kaikissa asioissa täyttäen palvelustointanne. Tämä tarkoittaa samaa kuin ”nostakaa katseenne”, jolla on kaksi merkitystä.

Ensimmäinen on: pankaa syrjään kaikki se mikä on teidän omaanne ja luovuttakaa itsenne Jumalalle. Silloin Jumalasta tulee teidän omanne, aivan kuten Hän kuuluu Itselleen, ja Hän on teille Jumala samoin kuin Itselleen, eikä yhtään sen vähäisemmässä määrässä. Minulle kuuluva ei ole keneltäkään kotoisin, mutta mikäli se olisi joltakulta muulta, ei se olisi minun vaan kuuluisi sille, keneltä se on saatu.

Toinen ”katseen nostamisen” merkitys on siinä, että osoittaa kaikki toimensa Jumalalle. Monet eivät kykene tätä ymmärtämään, eikä se minua hämmästytä, sillä tämän ymmärtäjän tulee olla hyvin pitkälle irrottautunut ja asioiden yläpuolelle kohottautunut.

Että saavuttaisimme tämän täydellistymisen, Jumala meitä siinä auttakoon.

Amen.

1 8. elokuuta

 2 Ks. saarnan 17 loppu.

 3 Siellä viittaa Jeesuksen historialliseen syntymään, ”täällä” viittaa Kristuksen syntymään sielussa (Quint).

 4 Tämä on Eckhartin oma tulkinta tekstistä  fiat voluntas tua.

 5 ”Jumalan työskentely” näyttäisi kuuluvan toisen merkityksen piiriin, mutta Quint lukee siihen kuuluvaksi lähinnä jatkossa tulevan asian.

 

Saarnan suomennos: Kalervo Mielty