Uskontojen piirissä ilmenee käsityksiä, että vain tietynlaiset, yhdessä yhteisiksi kiteytetyt uskomukset takaavat ikuisen autuuden. Tällainen ajattelu kaventaa näkemyksen Jumalasta hyvin ahtaaksi. Sen mukaan kaikkeuden lähtökohta kykenee tarkastelemaan ihmistä ainoastaan tämän omaksumien ehdollistuneiden ajatusmuotojen pohjalta – ei siis sellaisena, millainen kukin yksilö todellisuudessa on.

Raamatussa kuitenkin vakuutetaan, että Jumala kykenee havaitsemaan koko ihmisyyteemme pienimmätkin vivahteet, joten omaksutut ajatusmuodot eivät parhaimmillaankaan näyttele niin merkittävää ”pelastuksellista roolia” kuin meille on uskoteltu.

***

Uskon ja uskonnollisen mielenlaadun ei välttämättä tarvitse koostua kiinteistä uskomuksista. Monelle vakavalle etsijälle riittää harras, avoin ja kyselevä mielentila, joka antaa ymmärrykselle aikaa ja tilaa syventyä ja laajentua luonnollisesti.

Moni ihminen hyväksyy sen, että kaiken takana täytyy olla jokin näkyvää ja aistittavaa syvempi tekijä tai ulottuvuus. Hänen ei ole kuitenkaan pakko määritellä sanoin ja käsittein, mitä se tarkasti ottaen on, saati omaksua kritiikittä toisten laatimia määritelmiä (vaikka ne olisivat ikivanhoja).

Mikäli joku haluaa helliä ajatuksissaan joitakin määritelmiä pyhiksi luonnehdittavista asioista, voi hän kuitenkin jättää ne hypoteesimaisiksi, sen verran avoimiksi, että kykenee vapaasti tarkastelemaan niitä uudelleen, mikäli hän myöhemmin kohtaa niitä parempia esityksiä.

***

Ajatukset ovat hypoteeseja ainakin siihen saakka, kunnes niiden todellinen perusta avautuu täysin tiedostettavaksi omassa olemuksessa. Saattaisi olla jopa niin, että vasta silloin voidaan puhua todellisesta uskosta – sitä ennen on kyse ehdollisiin ajatusmuotoihin uskomisesta tai uskottelusta.

Muodollisen uskomisen merkitystä on paisuteltu tietämättömyyden ja/tai valtapyrkimysten johdosta. Yhteisiin uskomuksiin sitoutuneita ihmisiä on helppo hallita, koska nämä eivät kysele eivätkä kyseenalaista uskomusten ja niitä esittävien auktoriteettien perusteita.

***

Ei vaadi kovinkaan vakavaa perehtymistä evankeliumien ydinsanomaan, että voi havaita niissä odotettavan todellista sisäistä muutosta ihmisen koko olemuksen suhteen.

Se ei merkitse muutosta vain ulkoisessa käyttäytymisessä siten, että ihminen alkaa noudattaa jonkin uskonyhteisön määrittelemää elämänmuotoa, vaan muutosta hänen tiedostamistavassaan.

***

Kristillisissä piireissä on kauan ja turhaan kiistelty uskon ja tekojen pelastuksellisesta merkityksestä. Riitojen tuoksinassa ei ole otettu huomioon sitä yksinkertaista asiaa, että todellinen sisäinen avautuminen johtaa täysin luonnostaan hyviin ja puhtaisiin toimintoihin, muussa tapauksessa yksilön usko on rakentunut pelkkien inhimillisten käsitysten varaan.

Paavalin sanoja, ”yksin uskosta”, tulkitaan liian suoraviivaisesti ottamatta huomioon, että hän edellytti lisäksi sitä, että jokaisessa ”Kristus saisi muodon” – eli että jokainen yksilö muuttuisi sisäisesti todellisen jumalallisuuden ilmaukseksi. Apostoli käsitti uskon joksikin aivan muuksi kuin ajatukselliseksi uskomiseksi tai uskotteluksi.

Jaakob (vanhurskas) esitti sen selviön, että todellinen usko – sisäinen muutos – tulee täysin luonnostaan näkyviin teoissa ja olemuksessa, muussa tapauksessa uskolla ei ole henkistä perustaa.

***

On täysin selvää, ettei ihmistä voida punnita oikeudenmukaisesti pelkkien tekojen ja ulkoisten ilmausten nojalla. Tekojahan voi jokainen suorittaa pelkästään oman enemmän tai vähemmän itsekkään ajattelunsa – ei todellinen olemuksensa – pohjalta.

On myös todennäköistä, että yleisesti esitetyt näkemykset jossakin vaiheessa kuoleman jälkeen eteen tulevasta tuomiosta kaksine vaihtoehtoineen ovat lähinnä inhimillisen, vastakohtaisuuksiin ehdollistuneen ja usein tarkoitushakuisen ajattelun tulosta.

***

Terve järki on yksi nykyihmisen tärkeimmistä ”leivisköistä”. Sitä ei ole syytä haudata maahan tai heikosti perusteltujen uskomusten alle. Pelkkä ajattelukyky parhaimmillaankaan ei kuitenkaan kykene ratkaisemaan elämän todellisia tarkoitusperiä ja olemusta – sekin on vielä jotakin, joka täytyy ylittää.

Ylittämisen sijaan ihmiset useimmiten pyrkivät alittamaan järjellisen puolensa uppoutumalla tunneolemuksensa alitajuisiin syövereihin. Niistä kumpuava informaatio osoittautuu valitettavan usein varsin puutteelliseksi.