platon.jpg

Jo Platon aikoinaan pohdiskeli ristiriitoja, joita ilmeni erilaisten ihmisryhmien kesken.

***

Kaikissa yhteisöistä löytyy aina sekä keskimääräistä rohkeampia että varovaisempia yksilöitä. Uskaliaita esiintyy eniten nuorissa ikäluokissa, joilla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, että asiat saattavat mennä myös pahasti pieleen.

Rohkeat haluavat tehdä nopeita muutoksia omaksumiensa ihannekuvien pohjalta. Varovaiset pyrkivät etenemään hitaasti, että muutosten seuraukset eivät pääsisi yllättämään. He vetoavat usein menneisyyden kokemuksiin, jotka eivät tietenkään aina ole sovellettavissa vallitsevaan tilanteeseen.

Yhteisenä piirteenä niin nuorissa kuin vanhoissa esiintyy joustamattomuutta, joka vaikeuttaa hedelmällistä vuorovaikutusta.

Tämän päivän suomalaisessa politiikassa yhteisenä teemana ja mantrana voidaan pitää ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämistä – kunhan vain päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, minkä asteisena sitä taloudellisten realiteettien puitteissa voidaan ylläpitää.

Hallitseva suuntaus väittää, ettei kriisitietoisuus kaikissa kansanryhmissä vastaa elettävää todellisuutta. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö, sillä ihmisillä on taipumus ummistaa silmänsä sellaisilta asioilta, jotka eivät palvele heidän omia mielikuviaan.

Historiasta on helppo poimia tilanteita, joissa tosiasioiden tunnustaminen olisi säästänyt monilta kärsimyksiltä. Suuren Pohjan Sodan aikaan nuori kuningas Kaarle XII jatkoi itsepintaisesti toivotonta sotaa Turkista käsin, vaikka olisi ollut viisainta ryhtyä hieromaan rauhaa heti Pultavan taistelun jälkeen. Seurauksena suomalaiset saivat kokea kansanmurhan. Toinen maailmansota jatkui niin Saksan kuin Japanin osalla aivan liian pitkään sen jälkeen, kun lopputulos oli jo nähtävissä.

***

Jonkinasteiset ristiriidat ovat välttämättömiä elämän dynaamisen luonteen ylläpidon kannalta. Ne takaavat sen, että kehitystä tapahtuu – eivät kuitenkaan muutosten laatua. Olennaisinta on se, miten ristiriitoja pystytään käsittelemään. Mikäli erilaisten näkemysten kannattajat lukkiutuvat käsityksiinsä ainoina oikeina ja oikeutettuina, ei todellista vuorovaikutusta saada aikaan. Asiat joko jumiutuvat tai jompikumpi näkemys pannaan täytäntöön yksipuolisesti tai määräenemmistön turvin.

***

Platon ei ehkä tarkoittanut hedelmällisellä vuorovaikutuksella sitä, että kaikki päätökset tulisi tehdä enemmistön edustamassa konsensus-hengessä, koska määräenemmistöt eivät sellaisinaan takaa päätöksen laatua. Hän edellytti, että toimivan vuorovaikutuksen edellytyksenä kaikilla ihmisryhmillä tuli olla riittävän samankaltainen näkemys ainakin siitä, mikä tässä elämässä on todella olennaista ja tärkeätä, ja mihin tässä tulisi aikojen saatossa pyrkiä.

***

Nuoret ikäluokat katselevat asioita suhteessa aikansa vallitseviin olosuhteisiin, vanhemmat polvet kykenevät suhteuttamaan niitä myös aikaisemmin vallinneisiin. Suurten ikäluokkien edustajien voi siten olla vaikea ymmärtää esim. nykyisten opiskelevien nuorten vaatimuksia, kun he itse, tai heidän vanhempansa, ovat saattaneet joutua kustantamaan opintonsa ja elämänsä aina neljänneltä kouluvuodeltaan saakka.

***

Samaan tapaan ajattelevilla ihmisryhmillä on taipumus profiloitua siten, että etsitään, korostetaan ja jopa paisutetaan kaikkea mahdollista, jota ilmenee muiden ryhmien keskuudessa. Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu sekä maallisissa organisaatioissa että ns. hengellisissä.

Vain harvoin etsitään tosissaan edes ”pienintä yhteistä nimittäjää”, saati pyritään sen pohjalta laajentamaan ja syventämään yhteisymmärrystä. Erityisen vaikeata ilmeistenkin samankaltaisuuden näkeminen ja myöntäminen näyttäisi olevan uskontojen piirissä, joissa hyväksyttyjen ajatusmuotojen rajaukset on usein määritelty käsittämättömän ahtaiksi.

”Pienimpien yhteisten nimittäjien” piiristä saattaa löytyä myös sellaista, joka voitaisiin yhdessä punnita uudelleen ja asettaa kyseenalaiseksi. Näin esim. kristityt ja muslimit voisivat pohtia uudelleen käsityksiään marttyyriuden autuuttavuudesta ja tämän yhteisen ajatuksen historiassa synnyttämistä seurauksista.

***

On valitettavaa, että nykyinen media katsoo jaloksi tehtäväkseen näkemysten kärjistämisen sen sijaan, että pyrittäisiin etsimään aineksia sopuun ja harmoniaan. Toimittajat etsivät suurennuslasein yksittäistapauksia, joissa jotakin erityistä, pykälin määriteltyä oikeutta olisi mahdollisesti loukattu. Ani harvoin nostetaan esiin velvoitteita, joita esim. kasvattajille kuuluisi jo aivan luonnostaan.

***

Valtion ja kuntien velkaantuminen on merkki siitä, että tasapaino oikeuksien ja velvoitteiden kesken on kadonnut. On turhaa syyttää suhdanteita siitä, jos omassa veneessä on ollut niin paljon pohjapainoja, ettei se kestä säiden vaihtelua.

Suomalaiset ovat kuitenkin joutuneet ratkomaan paljon suurempiakin ongelmia kuin mitä heidän edessään on tänä päivänä. Meillä pitäisi siten olla ainakin ”geneettinen kyky” vaikeuksien ylittämiseen – toivottavasti siihen löytyy myös toimivaa halua.