240px-Salar_uyuni_200701.jpg

Useimmissa kielissä suomenkielen Helatorstaita vastaava nimitys viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen. Englannissa sana on Ascension Day ja saksassa Christi Himmelfahrt. Suomenkielessä käytetään alkujaan muinaisruotsista lainattua sanaa, helghathorsdagh, jonka alkuosa viittaa ruotsin kielen pyhää tarkoittavaan sanaan helg.

Helatorstai oli Suomessa vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhassa maatalouskulttuurissa edeltävän sunnuntain, rukoussunnuntain, ja helatorstain välisinä aikana kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa. Vanhan kansanuskomuksen mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasvanut.

Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla sytytettiin entisaikaan helatorstain aattona kokkoja eli helavalkeita. Karja ajettiin tulien läpi laitumelle karjatautien ehkäisemiseksi. Myös nuoriso juhli helajuhlassa. Simaa(kin) juotiin, naiset kävivät lemmensaunassa ja tekivät lemmentaikoja. Nuoret saattoivat tanssia kokoilla.

***

Taivaaseenastumisesta kerrotaan eniten Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa sekä lyhyesti Markuksen ja Luukkaan evankeliumien lopussa.

***

Käsityksiä siitä, että Jeesus olisi tavalla tai toisella toiminut opetuslastensa keskuudessa vielä kuolemansa jälkeenkin esiintyy muissakin kuin vain UT:n kirjoituksissa.

Tunnetuin näistä lienee gnostilainen Pistis Sofia, joka on pisin tunnetuista evankeliumi-perinteeseen liittyvistä kirjoituksista (n. 300 A5 sivua). Teos koostuu pelkästään kuoleman jälkeisistä opetuksista. Siinä kerrotaan Jeesuksen opettaneen seuraajiaan jopa 11 vuoden ajan kaikissa valojen valoon johtavissa mysteereissä.

***

New Age -käsitteistö saattaisi nimittää yhteydenpitoa fyysisesti kuolleen kanssa kanavoinniksi tai mediaaliseksi toiminnaksi. Uusi Testamentti pyrkii kuitenkin kuvaamaan sen tapahtuneen varsin konkreettisella tavalla, hahmollisten ilmestysten puitteissa.

***

Jeesuksen kanssa yhteyden pidon kuvataan kuitenkin tapahtuneen eri tapaan kuin mitä perinnäinen käsitys yhteydestä tuonelassa oleviin vainajiin ymmärretään. Jeesus itse oli kuvauksissa aloitteellinen ja haki yhteyttä fyysisesti eläviin.

Jeesuksen aikaan oli vallalla käsitys, että elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeen jossakin toisen laatuisessa olomuodossa ja olotilassa, tuonelassa, manalassa tai niitä vastaavassa.

Kuvauksista voitaneen kuitenkin päätellä, että Jeesuksen tapauksessa vainajan olemuksessa täytyi olla erityisiä tekijöitä, joiden kautta yhteys elävien ihmisten fyysisiin aisteihin oli rakennettavissa tavanomaista tietoisempaan muotoon.

***

Itämaisista perinteistä löytyy näkemyksiä siitä, että ”silta” aineellisen ja henkisen välille (ylösnousemusruumis, tai jopa kolme erilaatuista ”välinettä”) rakentuu luonnollisella tavalla henkisen kehityksen myötä. Keho tosin tulee koko olemuksen puitteissa toimintakykyiseksi vasta myöhäisessä vaiheessa – tulikasteen (itämaisittain kundalinin nousun) myötä.

Tavallisen ihmisen kuollessa ylösnousemusolemuksen ”rakennusprojekti” on yleensä vielä pahasti keskeneräinen, joten se purkautuu, ja vainajan tajunta siirtyy sisempään (tunne)olemukseen, joka ei yleensä voi olla kovin tietoisessa yhteydessä eläviin ihmisiin.

***

Apostolien teoissa ennakoidaan ns. Pyhän Hengen vuodatusta eli Helluntaita, jolloin kaikkien opetuslasten kerrotaan ottaneen vastaan henkisen kasteen ja voiman. Teksti tuo esiin myös evankeliumin todistamisen ”maan ääriin saakka”, eli ns. lähetyskäskyn, jonka aitouden suuri osa tutkijoista on asettanut kyseenalaiseksi.

Teot esittävät taivaaseen astumisen hyvin konkreettisena tapahtumana, jossa Jeesuksen hahmo katoaa pilven kera ylös. Tämän jälkeen kaksi valkeavaatteista, joiden olemusta ei mitenkään määritellä, puhuvat eskatologiasta ja vakuuttavat Jeesuksen tulevan takaisin samalla tavoin kuin menikin.

Evankeliumien kuvaukset taivaaseen astumisesta ovat hieman suppeampia:

Mark. 16:19 Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Luuk. 24:50. Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. 51. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen

***

Käsitys ylösnousemuksesta on kristillisen kirkon piirissä päässyt muotoutumaan hyvin konkreettiseksi ja lihalliseksi. Uskontunnustuksessa vakuutetaan uskoa ruumiin ylösnousemukseen – ellei ennen, niin ainakin viimeisenä päivänä.

Otavan ensyklopedian kuolemaa koskevassa kohdassa kirkkohistorian dosentti Laasonen tosin toteaa, että lihallinen ylösnousemus ei ole alkuperäinen käsitys, vaan ”holistinen väärintulkinta”. Vuoden 1999 Katekismus muokkaakin lihallisen ylösnousemuksen käsitettä hieman järjellisempään suuntaan siten, että ”taivaskelpoiset” saavat lopulta aivan uuden ruumiin, jonka esikuvana on Kristuksen ylösnousemusruumis. Käsitykset Kristuksen ylösnousemusruumiin olemuksesta ovat siinäkin jääneet hyvin epämääräisiksi.

***

Jeesuksen tyhjentynyt hauta ja sormin koeteltavissa olleet naulanreiät käsissä näyttävät olleen tärkeitä kiinneajatuksia kirkolliseksi suuntaukseksi muodostuneessa liikkeessä. Varhaisen kristillisyyden piirissä oli tosin myös toisenlaista ajattelua, jossa ristiinnaulitseminenkaan ei näytellyt juuri minkäänlaista osaa. He katsoivat Jeesuksen nousseen sisäisesti ylös jo eläessään, jolloin fyysisellä kuolemalla ei enää ollut häneen todellista vaikutusta. Mestari Eckhart totesi, että todella henkinen ihminen luopuu kehostaan yhtä helposti kuin kananmunasta, koska hän tietää, ettei hän enää menetä mitään tärkeätä (muut tosin menettäisivät).

Johanneksen evankeliumi vakuuttaa useaan kertaan, että Kristus oli yhtä Isänsä kanssa ja toivoi, että myös hänen seuraajansa (mahdollisesti kaikki ihmiset) saavuttaisivat saman tilan. ”Yhtä oleminen” tarkoittaa tietoista elämistä häviämättömässä todellisuudessa jo ennen fyysisen kehon menettämistä. Se takaa myös kuoleman jälkeisen yhteydenpidon mahdollisuuden.

Matteus 28:20 kirjoittaa: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Kirjauksen voitaisiin tulkita vesittävän koko helatorstain ajatuksen. Helatorstain ajatushan viittaa siihen, että Jeesus kohosi taivaalliseen tilaan (itämaisittain nirvanaan). Silloin hän ei enää ajallisesti voisi olla läsnä aloittamansa aatesuuntauksen edustajissa.

Evankeliumit kuvaavat Jeesuksen kuitenkin säälin ja myötätunnon mestariksi, jollaista buddhalaiset kutsuvat säälin Buddhaksi tai boddhisatvaksi. Itämailla tällaisen sisäisesti jo ylös nousseen yksilön ajatellaan kieltäytyneen ansaitsemastaan taivaallisesta tilasta ja jättäytyneen sitä erillisemmille tasoille auttaakseen niiltä käsin muuta ihmiskuntaa (koska oli itsekin ollut "ihmisen poika").