Vuorisaarnan kuudennen luvun 31. jae kertaa jo aikaisemmin esitetyn kehotuksen murehtimattomuuteen ja antaa samalla määritelmän "pakanuudesta":

”pakana” on sellainen henkilö, jonka elämän johtavana periaatteena on kaikenlaatuisten inhimillisten tarpeiden tyydyttäminen: toisin sanoen - lähes kaikki ihmiset on Vuorisaarnan kriteerien mukaan luettavissa pakanoihin!

Matt. 6:31. Älkää siis murehtineetko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' 32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.”

Teksti kertaa vielä 25. jakeen esittämän asian siitä, että ihmisen kaikki luonnolliset tarpeet ovat joka hetki taivaallisen isän tiedossa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että voisimme jättäytyä toimettomina odottelemaan tarpeidemme automaattista tyydyttämistä jo ennen kuin olemme löytäneet sen lähteen, jossa kaikki tarpeet tulevat lopullisesti tyydytetyiksi. Saarnan seuraava jae antaa tähän suoran kehotuksen:

Matt. 6:33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. 34. Älkää siis murehtineetko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
 

Vuoden 1992 raamatunkäännös korostaa hieman lievemmin etsimisen tärkeyttä (luterilaistaa) sanomalla, "etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.” Vanhemmat käännökset tulkitsevat ehdottomammin, "etsikää ensin...", englantilaisen version sanoessa, "etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa" - mikä lienee sanoman todellinen merkitys (vanhurskaus on kokonainen).

Vasta tämän äärimmäisen tavoitteen löytämisen jälkeen sanotaan kaiken muun asettuvan kohdalleen ja tulevan ehdottomasti huolehdituksi - ei sitä ennen! Miksi muutoin olisi tarpeen korostaa etsimisen tärkeyttä?

Tämä on meille luterilaisille ehkä vaikeasti sisäistettävä kohta, koska olemme tottuneet korostamaan uskomisen ratkaisevaa, jopa pelastavaa merkitystä, ja vähätelleet ainakin jossakin määrin todellisen omakohtaisen etsimisen tärkeyttä.

Tällainen etsimisen vähättely juontaa jo toiselta vuosisadalta,Tertullianuksesta saakka. Hän julisti, ettei etsijälle ollut enää mitään löydettävissäkään, eikä kolkuttajalle ollut ketään avaamassa, koska kaikki oli jo löydetty ja avoimena saatavissa Tertullianuksen edustaman ainoan oikean kirkon piiristä (tosin hänen mielensä muuttui myöhemmin, ja hän liittyi montanolaisiin).

Vuorisaarna ei millään tavoin lupaa kaiken automaattista saavuttamista niille, jotka samastuvat voittopuolisesti tähän tuntemaamme elämään. Tavoite on mahdollinen ainoastaan sellaisille, jotka ovat täydellisesti kääntäneet tajuntansa painopisteen elämän äärimmäisen ajattoman lähteen suuntaan - ja vain siihen.

Samaa todistaa myös keskiajan suuri dominikaaniopettaja, mestari Eckhart joulusaarnassaan:

Tulemme siksi puhumaan juuri tästä syntymästä (ylhäältä syntymisestä) ja siitä, kuinka se voisi ta­pahtua meissä sekä saavut­taa täytty­myksensä hy­veellisessä sie­lussa aina kun Isä jumala lau­suu Ikuisen Sa­nansa täydelli­sessä sielussa.

Sillä kaikki tämä sanottu kos­kee ymmärrettävästi jo­kaista hy­vää ja täy­dellistynyttä ihmistä, joka on kulkenut ja edelleen kul­kee Jumalan teitä. Se ei tieten­kään koske luon­nollista, kuri­tonta ihmistä, koska hän on vielä kau­kana ja täysin tietämätön tästä synty­mästä.