Suomalaisten ulkomaanmatkailu on kasvanut räjähdysmäisesti. Valtaosa matkoista on lomamatkoja, jotka suuntautuvat yhä kaukaisempiin kohteisiin.

Yleisen taloudellisen tilanteen heikentyessä kansalaiset ovat alkaneet säästää kaikissa muissa menoissaan, mutta ulkomaanmatkoja tehdään entiseen tapaan. Tämä todistanee sitä, että matkustaminen on muodostunut addiktioksi – ellei suorastaan patologiseksi tarpeeksi.

Osa pankeista kehottaa jopa jättämään velat lyhentämättä, että kotimaan kulutus lisääntyisi. Monet kuitenkin näyttävät ”sijoittavan” lyhennyksistä vapautuvat varat ulkomaille.

Positiivista tässä on ainakin se, että kotimaisia matkailukeskuksia vapautuu pakolaisten käyttöön.

***

Lienee mahdotonta esittää tarkkoja lukuja siitä, miten paljon rahaa ulkomailla lomailuun kuluu. Matkojen määrän perusteella voidaan arvioida, että summa todennäköisesti ylittää ns. kestävyysvajeen, joka arvioidaan 4 miljardiksi euroksi. Mikäli edes puolet siitä saataisiin suuntautumaan kotimaan matkailuun ja kulutukseen, synnytettäisiin uutta työtä, tai ainakin ylläpidettäisiin työllisyyttä.

***

Jotkut ovat keskustelupalstoilla jo kiinnittäneet huomiota tähän asiaan ja ehdottaneet, että esim. osa ulkomailla suoritettujen ostojen veroista tuloutettaisiin Suomeen. Tämä lienee mahdotonta toteuttaa käytännössä, joten asiaan pitäisi löytyä huomattavasti yksinkertaisempia malleja.

Ehkä selvintä olisi säätää ei-välttämättömille ulkomaanmatkoille (lento- ja laivalippuihin?) sen verran korkea ”huvivero”, että se nostaisi selkeästi kotimaan matkailun kilpailukykyä. Matkailuelinkeinon rasitteita voitaisiin samalla laskea.

***

Suomi on eittämättä niin sanottu hyvinvointivaltio, mutta aivan ”huvinvointivaltioksi” maalla ei ole varaa muodostua.