Tuomaan evankeliumi (31) kirjoittaa (kuten monet muutkin vastaavat tekstit):

Jeesus sanoi: ”Ketään profeettaa ei hyväksytä omassa kylässään, eikä yksikään lääkäri paranna niitä, jotka tuntevat hänet.”

Varsinaiset henkiset profeetat ovat tietenkin hyvin harvinaisia. Vähättelevä suhtautuminen on sitä vastoin hyvin yleisinhimillinen piirre tilanteissa, joissa joku ”turhan tuttu” näyttää alalla millä tahansa nousevan asuinympäristönsä normien yläpuolelle.

Yleisesti voitaneen todeta, että "autuaita ovat keskinkertaiset" - heitä heikommat tai paremmat saavat usein kärsiä poikkeavuutensa johdosta.

Lähiympäristö muodostaa jäsenistään ennakkokäsityksiä suvun ja perheen nojalla sekä suhteuttaa ne itseensä ja omaan (usein heikkoon) itsetuntoonsa. Arvostus on tästä syystä huomattavasti helpompi saavuttaa kaukana kotiseudultaan.

Suomalainen pienyhteisö kyllä useimmiten sietää ja arvostaa, jos joku urheilija menestyy muita paremmin. Menestyjälle voidaan toisten kadehtimatta lahjoittaa esim. rakennustontti, koska urheilija ei horjuta toisten itsetuntoa, vaan antaa jopa mahdollisuuden samastua menestykseen.

***

Todellisten profeettojen yhteydessä hyväksyminen vaikeutuu tietenkin siitäkin syystä, että heidän sanomansa eivät ole aina helppotajuisia tai sisältävät vaatimuksia, joita ihmiset eivät halua sovittaa kohdalleen.

***

Sanonnan loppuosan tuntuu nykyaikaan suhteutettuna hieman vieraalta, koska lääketiede on muuttunut entistä välineellisemmäksi ja fyysisemmäksi.

Nykyisin myönnetään toki yleisesti, että luottamus lääkäreihin ja lääkkeisiin vaikuttaa hoitotuloksiin. Tuskin kuitenkaan niin paljon, että ”tuttu omalääkäri” ei kaikkine lääkearsenaaleineen kykenisi parantamaan ketään.

Mikäli lääkäreihin luetaan myös psyykkisiä keinoja hyödyntävät parantajat, joita hieman halventavasti kutsutaan ”uskomushoitajiksi”, nousee luottamuksen tarve paljon merkittävämmäksi.

Periaatteessa epäilys (luottamuksen puute) toimii mitä tahansa toimintoa vastaan jonkinlaisena sisäisenä, psyykkisenä kitkana (Vrt. Matt. 13:58, Jaak. 1:5-8).