mielikuvitus.jpg

Mielikuvitus on ihmisen kyky synnyttää tai luoda ulkoisesta ja sisäisestä virikkeestä mielikuvia. Kuvien perusmallit pohjautuvat elämän aikana tehtyihin ulkoisiin havaintoihin, joita tunteet ja ajattelu muokkaavat tilanteen tai tarpeen mukaisiksi.

Jokainen ihminen harjoittaa kuvittelua, koska ilman tätä kykyä ihminen ei edes voisi normaaliin tapaan hahmottaa ympäristöään ja itseään. Aistien kautta välittyvä kokemus ulkoisesta maailmasta muodostuu hänen tajuntansa puitteissa ja puitteisiin. Mielikuvien muodostamistapa on lajiperäinen, mutta kuvat ovat suuressa määrin yksilöllisiä – ihmisen aikaisempien mielikuvien värittämiä.

Mielikuvitus käsitetään tosin usein vain sellaiseksi kuvitteluksi, jossa luodaan kiinteästi suoriin havaintoihin liittymättömiä tapahtumia tai kuvia. Tällaisessa tilanteet, muisti, tunteet ja ajattelu nostavat esiin ja muokkaavat mielikuvia, tai mieli tuottaa niitä täysin sattumanvaraisesti muistivarastostaan.

***

Kyky manipuloida ja yhdistellä mielikuvia omassa sisäisyydessä on ihmisen luovuuden ja mentaalisen kehityksen edellytys. Kehitys ei olisi johtanut nykyisen kaltaiseen kulttuuriin, mikäli ihmiset olisivat joutuneet oppimaan kaiken pelkästään yrityksen, erehdyksen, sattuman tai loogisen ajattelunkaan pohjalta.

***

Kristittyjen käyttämä luomiskertomuksen versio esittää symbolisesti kaikkeuden muodostumisen (kuudessa päivässä) puhtaasti periaatteelliselle tasolle. Kosminen tietoisuus muodostaa ydinolemukset ajattomuuteen, josta ne sitten heijastuvat erilaistuneina aikaan ja tilaan. Ajan ja tilan puitteissa arkkityyppiset ideat toimivat yksilöllisten, erillistyneiden ajatusmuotojen perustana. Ihminen koettaa pukea niitä sellaisiin psyykkisiin tai aineellisiin muotoihin, jotka tyydyttävät hänen tarpeitaan ja usein myös luovat täysin uusia tarpeita.

***

Raamatun mukaan ihminen joutui lankeemuksensa takia hankkimaan elantonsa otsansa hiessä. Muotoperäisen elämän tilapäisen ilmennysvälineen ylläpito vaatii ponnistelua. Psyykkinen olemus mukautuu ajatusten ja tuntemusten myötä, mutta aineellinen olemus vaatii konkreettista toimintaa, koska tavallisen ihmisen ajatusten intensiteetti ei kykene pakottamaan alkeishiukkasia järjestymään tahtonsa mukaan – saati siirtämään vuoria (onneksi).

Keskiajan alkemistit yrittivät luoda epäjalosta jaloa – etenkin kultaa, vaikka todelliset tietäjät saattoivat käsittää tämän prosessin tarkoittavan ihmisen tajunnan muutosta ajallisesta ajattomaksi.

***

Ihmiskunnan suorittama ”jatkoluominen” lienee siten lähinnä luomisen alkeiden opettelua, jonka kaukaisena tavoitteena odottaa Paavalin mainitseman viimeisen Aadamin, luovan hengen kyky, jonka voimalla kaikki aineellinen tottelee välittömästi ajatusta.

***

Pyhä Augustinus väitti, että Jumala liikkui hänen mielikuvituksessaan. Todellisuudessa mielikuvituksessa liikkuvat lähinnä mielikuvat, sillä itse todellisuus on luonteeltaan aivan toisenlaatuista – kaikista laaduista riippumatonta. Mikäli tietoisuus joskus saavuttaa todellisuuden, saattaa se välittää siitä joitakin viitteitä käsitteellisen ajattelun puitteisiin, kunhan yksilön tajunta on sellaiseen riittävän harjaantunut.

***

Joskus mielikuvitus tosin sekoitetaan ns. intuitioon, jolla tarkoitetaan tavallisen mentaalisen prosessin ylittävää kykyä, joka ei nojaa pelkkiin ajatusmuotoihin ja niiden manipulointiin. Suurten taiteiden ja tieteiden mestareiden sanotaan usein saavuttaneen tällaista intuitiivista tietoisuutta, jonka tuloksia he ovat suodattaneet muotoihin, joita tavallinen mielikin voi ottaa vastaan. Intuitiivinen tietoisuus lienee sekin ainoastaan osittainen heijastus todellisuuden ydinolemuksesta.

On varsin tavallista, että heikkolaatuisiakin taiteellisia tuotteita pyritään esittämään ylitajuisen inspiraation synnyttämiksi, vaikka niitä pitäisi kutsua lähinnä ”perspiraatioiksi” – alitajunnasta kumpuaviksi.

***

Periaatteessa voitaneen todeta, että mielikuvitus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mieli voi helposti irrottautua konkreettisista puitteista ja muodostaa itsessään lähes rajattomia malleja, joita ajattelu ja toiminta voivat sitten testata käytännössä.

Ongelmia saattaa syntyä silloin, jos ihminen alkaa uskoa liiaksi omiin tai toisten luomiin mielikuviin. Hän ehdollistuu, jolloin mieli ei enää ota vastaan poikkeavia virikkeitä – uutta viiniä.

Ihminen saattaa myös alkaa elää mielikuviensa maailmassa, joka usein muodostuu peloista tai unelmista. Nykyajan visuaaliset ohjelmat tarjoavat aivan liikaa luonnollisesta elämästä poikkeavia esikuvia ja täysin irrationaalista käyttäytymistä, jotka aktivoivat katsojien mielikuvitusta ja samastusta. Ilmiö voi johtaa hyvin vakaviin seurauksiin erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa, koska heidän elämänkokemuksensa ei aina riitä erottelemaan todellista ja luonnollista epätodellisesta ja luonnottomasta.