800px-The_visit_of_the_wise-men.jpg

Raamatussa ainoastaan evankelista Matteus kirjoittaa itämaiden viisaista miehistä, jotka olivat tulleet tähden johdattamina kunnioittamaan syntyvää Messiasta ja juutalaisten kuningasta.

Tähti ei kuitenkaan ohjannut miehiä kovin tarkkaan, vaan he tiedustelivat mahdollista syntymäpaikkaa myös istuvalta kuninkaalta, Herodekselta. Ylipapit paikansivat syntymän Miikan kirjaa lukien Betlehemiin.

***

Matteus kertoo tietäjien löytäneen vastasyntyneen Jeesuksen betlehemiläisestä huoneesta, kumartaneen häntä ja antaneen hänelle lahjoina kultaa, mirhaa ja suitsukkeita.

Matteus lienee saanut aineksia kehittelemäänsä tarinaan Vanhan Testamentin epämääräisistä viittauksista lahjoja tuoviin kuninkaisiin, jotka tosin olivat lähtöisin Sabasta (Jes. 60:6, Ps. 72:10).

Evankeliumi jatkuu kertomuksella lasten vainoista, jonka Matteus lienee lainannut vanhoista itämaisista legendoista (kuningas Kansan lapsenmurhista).

Tietäjien lukumäärästä tai nimistä ei raamatussa puhuta mitään. Evankelistan mukaan tietäjät (kreikan μαγοι viisaat miehet tai taikurit) löysivät vastasyntyneen äitinsä kera huoneesta – paimenien sen sijaan kerrotaan tavanneen lapsen seimestä.

***

Tietäjät ovat länsimaissa saaneet nimet Caspar, Melchior ja Balthasar vasta 700 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Syyriassa heille annettiin persialaiset nimet.

***

Läntisissä kirkkokunnissa loppiainen on varattu tietäjien päiväksi. Ensimmäisinä vuosisatoina sitä pidettiin jopa joulua tärkeämpänä juhlapäivänä – nykyisin se päättää joulunajan.

***

Espanjankielisillä alueilla kolme viisasta miestä toimivat joulupukin vastineina. Loppiaisena kaupungeissa järjestetään kulkueita, joissa kuninkaat palvelijoineen jakelevat lapsille makeisia.

***

Tietäjistä syntyneet mielikuvat pohjautuvat lähinnä taiteilijoiden näkemyksiin, joissa heidät esitetään usein kumartuneina lahjoineen seimen ääreen.

Heidät kuvataan usein eri ikäkausien edustajina (Caspar on nuorin, Melchior vanhin). Toisinaan tietäjät puetaan kolmen mantereen symboleiksi, joista Balthasar vanhimpana esittää tummaihoista Murjaanien kuningasta.

Mantereiden sijasta tietäjät voitaneen tulkita myös niin, että heissä varhaisemmat ihmisrodut tai kulttuurikaudet (kuten Ben Hurissa egyptiläinen, hindulainen ja kreikkalainen) ovat tulleet kunnioittamaan uusimman virikkeen, Jeesuksen, syntymää.

***

Periaatteessa Matteuksen kertomus edustaa tälle evankelistalle tyypillistä tapaa rakentaa ylivertaista kuvaa kristillisyyden keskushahmosta. Hänellä on tietenkin saattanut olla jonkinasteista tietoa siitä, että itämailla on etsiskelty (ja etsitään yhä) suuria persoonia astrologisin tai sisäiseen tietoon tai tietoisuuteen perustuvin keinoin.

Evankelistoista Matteus käyttää (Johanneksen ohella ) kaikkein suurimpia historiallisia vapausasteita luodessaan perustaa uusille uskonnäkemyksille. Hän yhdistää, muokkaa, täydentelee ja paisuttelee käsiinsä saamaansa perimätietoa, sekä rakentaa keinotekoisia yhtymäkohtia Vanhaan Testamenttiin – lujittaakseen sanomansa uskottavuutta.

Betlehemin tähden etsiminen Jeesuksen syntymän aikaisista luonnonilmiöistä on turhaa ja lapsellista puuhastelua. Mikäli jokin tähti ylipäänsä voisi johdattaa ihmistä johonkin tarkkaan paikkaan, löytynee se yksilön omasta tietoisuudesta.

Periaatteessa jokainen syntyvä yksilö kantaa jo tullessaan lukemattomien ihmispolvien ja kulttuureiden kehittämiä kykyjä – kultaa, mirhaa ja suitsukkeita.

Niitä käyttäen – leivisköiltä edellytetyin tavoin – hän saattaa lopulta löytää oman sisäisen tähtensä, joka johdattaa hänet tallin eläinten (oman eläimellisyytensä) keskeltä ainoaa neitseellistä, hengessä syntymistä kohden – JOULUN IKUISEEN IHMEESEEN!