ap_pete7.jpg

Että jokunen vuosi sitten roolissa toimiva Pirkka-Pekka Petelius totesi Ylen haastattelussa, että nuorison käsitys hyvästä huumorista on muuttunut varsin ikävään suuntaan. Hyvänsuopa hauskuus ei ole enää muodissa, tilalle on tullut toisten piikittely. Kiltti huumori ei enää toimi, vaan huumorin nimissä esitetään paljon ilkeyttä ja brutaalisuutta.

***

Monet vanhempien ikäluokkien edustajat saattavat yhtyä Peteliuksen näkemykseen. Tähän voitaisiin lisätä vielä huoli siitä, että tällainen kulttuurimuutos saattaa lyödä leimansa yleiseen kanssakäymiseen.

***

Suomalaisia ”hupiohjelmia” ala-arvoisempaa huumoria näkee lähinnä ”hauskoissa kotivideoissa”, joissa purskahdetaan yhteisnauruun, kun pikkuvauva putoaa sylistä päälleen lattialle, tai joku laskee täyttä vauhtia päin puuta.

***

Ylen ohjelmistoa on pyritty ”kehittämään” nuorekkaaseen makuun – lapsellisiksi – ja sen kyllä ainakin vanhempien sukupolvien edustajat huomaavat.

***

Nuori käsikirjoittaja Joonas Nordman (YleLeaks ja Putous) ei missään suhteessa niele Peteliuksen arvostelua. Hänen mukaansa sekä tekijöiden että yleisön huumorintaju on vain ”laajentunut”.

Nykyhuumorin pitää kuulemma olla tuoretta. Joonaksen mukaan suomalaiset eivät edes loukkaannu piikittelystä (?). YleLeaks on Nordmanin mukaan hyvin kesyä ulkomaisiin vastineisiin verrattuna.

Lisäksi ohjelmien tekijöille on tärkeä asia saada oma äänensä kuuluviin (pitää olla oman näköistä – mitä se sitten lieneekin?).

Oman äänen saaminen kuuluviin (usein kuulijoista välittämättä) näyttäisi tuotostenkin pohjalta olevan kaikkein tärkein ja olennaisin asia. Putouksen kaltaiset (tosin suositut) ”kasvojenvääntelyohjelmat” muistuttavat turhan paljon entisiä murrosikäisten koululaisten illanviettoesityksiä.

Toisaalta voidaan päätellä, ettei julkisuuden henkilöiden mauton ja vastuuton irvailu rakenna sellaista myönteistä ilmapiiriä, jolle Suomessa olisi (vakavan työnteon ohella) tarvetta.

Nordman taustajoukkoineen on tuskin kovinkaan perusteellisesti vaivautunut tutkimaan, hyppivätkö sketseissä irvaillut persoonat ilosta saamansa huomion johdosta.

***

Puhuminen nuorten huumorintajun laajentumisesta on hyvin kyseenalaista. Mikäli tahallinen ilkeämielisyys katsotaan keskeisimmäksi huumorin lajiksi, on huumorintaju pikemminkin kaventunut – ellei suorastaan tärveltynyt.

Suomalainen kulttuuri on hyvin erilainen kuin esim. englantilainen. Britit irvailivat toisiaan jo 1200-luvun kirjallisissa tuotteissaan (esim. Canterbury Tales). Heille ei mikään näytä olevan ”kovin pyhää”, mutta he ovatkin kasvatelleet yleistä sietokykyä satoja vuosia ennen ensimmäistäkään suomalaista kirjallista tuotetta.

***

Saattaa hyvin olla niin, että nuorten huumorintaju on muuttunut aggressiiviseen suuntaan heille tuotettujen väkivaltaisten elokuvien ja videopelien myötä sekä siinä, että kasvattajien ote (usein jopa esimerkki) on yleisesti päässyt lipsumaan.