Evankeliumeissa ei puhuta avioliitosta tai parisuhteesta juuri mitään. Matteukselta tosin löytyy Jeesuksen lausumaksi asetettu (19:12):

1. ”Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia,

2. ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi,

3. ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi.”

***

Edellä oleva Matteuksen evankeliumin teksti koskettanee lähinnä tavallisia miehen ja naisen välisiä liittoja – ns. heterosuhteita. Monet ensimmäiseen luokkaan kuuluvista, evankeliumien kirjoitusaikaan ”avioon kelpaamattomista”, elävät nykyisin jo avoimestikin avioliiton kaltaisissa parisuhteissa.

Tekstiä edeltää kohta, missä Jeesus toteaa, ettei naimattomuus sovellu kaikille, ”ainoastaan niille, joille se on suotu.” Toteamus viittaa siihen, että naimattomuus ei ole mikään erityinen ”patenttikonsti tai bonuspiste” saavuttaa jotakin henkistä ja taivaallista, vaan pakoton, luonnollinen tila silloin, kun mielen ja kehon vetovoimat ovat menettäneet vaikutuksensa. Tila lienee siten pikemminkin seurausta ”taivasten valtakunnan sisäisestä läheisyydestä” kuin syy lähentymiseen.

Kyseessä ei silloin tietenkään ole mikään hormonitoiminnan poikkeuksista johtuva asia, kuten biseksuaalisuus tai aseksuaalisuus, vaan täydellinen sisäinen ”immuniteetti” kaikkien ulkoisten virikkeiden suhteen.

***

”Vanhassa merkityksessään” ensimmäiseen naimakelvottomuuden kategoriaan voitaneen lukea kaikki sukupuoliselta suuntaukseltaan poikkeavat (heterosuhteesta pidättäytyvät), kuten homot ja lesbot, joiden sisäinen ja ulkoinen olemus ovat syntymästä lähtien selvässä ristiriidassa. Tähän luokkaan kuulunevat myös synnynnäisesti aseksuaaliset persoonat, sekä osa vakavasti vammaisista.

***

Toiseen luokkaan kuulunevat ainakin ns. eunukit (miehiä, joilta on poistettu kivekset, joskus myös sukupuolielimet) ja 1600- ja 1700-luvuilla vielä varsin yleiset kastraattilaulajat (miehiä, joilta oli poistettu molemmat kivekset lauluäänen pitämiseksi poikamaisena).

Tähän kategoriaan voitaisiin varsin suurin varauksin sijoittaa myös sellaiset, jotka yhteisö on ammatin tai sosiaalisen tilan nojalla luokitellut kiinteään parisuhteeseen kelvottomiksi, kuten prostituoidut.

***

Kolmanteen luokkaan lukeutuvat ne harvat ja valitut, joissa ei enää henkisen kehityksen aiheuttamien tajunnallisten muutosten johdosta ilmene minkäänlaisia tahdosta riippumattomia vetovoimia tai lisääntymisen tarvetta. Luova aspekti toimii heissä täysin ei-fyysisellä tasolla ja – tavalla.

Matteus viittaa tähän harvinaislaatuiseen kolmanteen kategoriaan myös 22. luvussa: ”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa.”

Edellinen tarkoittaa ja edellyttää sitä, että kaikki polariteetteihin luonnostaan kuuluva osittaisuus ja lisäyksen etsintä oman olemuksensa ulkopuolelta on lakannut, koska mieli on tyhjentynyt kaikista ajallisista ehdollistumistaan ja pysyy täydellisessä rauhan tilassa missä tahansa virikeympäristössä.

Jeesus todennäköisesti tarkoitti tämän tilan saavuttaneilla täysin hänen itsensä kaltaisiaan – yhden ja yhteisen Isän Poikia ja Tyttäriä.

***

Katolisen kirkon papiston (samoin luostarilaitosten munkkien ja nunnien) selibaattivaatimukset nojaavat raamatun sananmukaisiin tulkintoihin, mutta todennäköisesti papistosta vain ani harvat ovat todella ”tehneet itsensä (tai pikemminkin tulleet) taivasten valtakunnan takia avioon kelvottomiksi”. Selibaatti vain ”tulee viran myötä” – sisäistä kehitystä ajatellen yleensä aivan liian varhaisessa vaiheessa, ja on siten tarpeetonta, ellei suorastaan vahingollista (jopa viattomille ulkopuolisille).