the-holy-spirit-as-a-person.jpg

Julkisuudessa on tänäänkin puhuttu suomalaisten kristillisten liikkeiden piirissä ilmenevistä kyseenalaisista asioista: manipuloinnista, painostuksesta, taloudellisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jopa yrityksestä herättää pahoin leikelty ruumis eloon.

Ihmisen oman psyyken osuus parantumisessa saattaa toki olla varsin suuri. Siihen voidaan vaikuttaa positiivisesti myös toisten ihmisten taholta. Vaikutus lienee sitä voimakkaampi mitä puhtaampi ja voimakkaampi (karismaattisempi) on vaikuttajan kokonaisolemus.

Useimpien omituisten uskonnäkemysten takana lienee hengellisten asioiden aivan liiallinen konkretisointi. Sellainen on ollut ymmärrettävää seurakuntien syntymisen aikoihin, jolloin mukaan tulevien ihmisten hengelliset ennakkokäsitykset saattoivat olla hyvin personoituja (pakanallisia) tai sellaisia ei mahdollisesti ollut edes syntynyt (orjien keskuudessa).

Uusi Testamentti esittää hengellisiä periaatteita usein konkreettisten tapahtumien kautta – vertauskuvallisesti. Symboliset esitykset joudutaan siten soveltamaan jokapäiväisen elämänkokemuksen puitteisiin, jolloin niistä helposti muotoutuu liiankin jokapäiväisiä – maallisia.

Ihmiset odottavat helposti saavansa uskonnon ja sen edellyttämän elämäntavan kautta myös konkreettista hyötyä eikä vain lupauksia viimeisen päivän varalle.

Ehtoollinen tulkittiin jo varhaisessa vaiheessa konkreettiseksi fyysisen ruumiin ja veren nauttimiseksi, jonka osa roomalaisista tulkitsi kannibalismiksi. Jeesus itse pyysi nauttimaan ehtoollista lähinnä hänen muistokseen: niin että hänen edustamansa hengelliset asiat pysyisivät ja syvenisivät ihmisten mielissä.

Marttyyrikirkon aikaan johtajat lupailivat välitöntä ja ikuista autuutta kaikille, jotka antautuivat kuolemaan kieltäytyessään kaiken laatuisista kunnianosoituksista keisaria kohtaan. Jeesuksen seuraaminen tulkittiin täysin lihallisesti.

***

On täysin ilmeistä, että evankeliumien tarkoituksena ei ole ollut fyysisen elämän pidentäminen – saati tietoinen lyhentäminen – vaan sisäisen elämän ja olemuksen kohottaminen pysyvään ja ehdollistumista vapaaseen tilaan (todellisuuteen).

Ihmiset hakevat seurakunnista ja muista yhteisöistä psyykkistä turvaa ja virikkeitä, joiden muodollisiin ilmentymiin he helposti addiktoituvat. ”He löytävät tien, mutta kadottavat Jumalan, joka on siihen kätkettynä (kuten Eckhart asian vaaratekijän ilmaisi).”

***

On valitettavan tavallista, etteivät kaikki hengellisten liikkeiden johtajatkaan ole riittävästi (ainakaan selätykseen saakka) painiskelleet itsensä kanssa, vaan kantavat yhä ”kesyttämättömän lihallisen olemuksensa vetovoimia”, jotka tulevat ilmi nautintohakuisina ”sakramentteina” (eli lihallisina ruokottomuuksina).”

Ihmetekoja yritetään saada aikaan uskomalla sananmukaisesti lupauksiin, että ”kaikki mitä anotte nimissäni, teille annetaan.” Asiassa jätetään huomioimatta se, mitä jonkun nimissä todellisuudessa tarkoittaa? Se edellyttänee sisäistä samuutta – kykyä kohota samaan ja pysyä niin korkeassa sisäisen tietoisuuden tilassa, että siitä käsin puuttuminen aineellisen tai psyykkisen tason ilmiöihin tulee mahdolliseksi ja oikeutetuksi (koska tietoisuus havaitsee välittömästi, mitä on tarpeen tehdä).

***

Kirkollinen johtajisto otti jo ensimmäisillä vuosisadoilla mielellään itselleen ”taivasten valtakunnan avaimet”, jotka muka Jeesus oli pääsiäisen jälkeen ojentanut Pietarille – kolmasti kieltäneelle.

Evankeliumit itsessään esittävät varsin selkeästi ne kriteerit, joiden täyttyminen mahdollistaa inhimillisen ja ehdollistuneen tajunnan armollisen korvautumisen täysin toisen laatuisella, jumalallisella ja ehdollistumattomalla. Se edellyttää valmiutta unohtaa itsensä (kadottaa elämänsä) ja voimaa kantaa kaikki siitä aiheutuvat ikävyydet (kuvaannollisesti kantaa ristinsä).

***

Ajaton ei sellaisenaan voi turmeltumatta sekoittua ajallisuuteen ehdollistuneeseen (ihmisten muodollisen elämän kautta luomiin ajatusmuotoihin) – ehdollisen ajattelun ja tunteilun on loputtavat tai ajauduttava nurkkaan ennen kuin jokin perustavaa laatua oleva voi ”pystyttää majansa” sen sijaan.

***

Samastuminen Jeesuksen kärsimyksiin (De Imitatione Christi) saattaa toki osaltaan auttaa ihmisen mieltä irrottautumaan hieman omista ehdollistumistaan. Sen sijaan ruumiin kiusaaminen (askeesi) tuskin johtaa kovin yleviin tavoitteisiin, koska ongelmat (paheet ja puutteet) eivät ole fyysisessä, vaan lähinnä mentaalisessa olemuksessa.

***

Pääsiäinen kuvaa myös yksilöllistä kehitystä tai kulminaatiota, jossa ihminen luovuttaa vapaaehtoisesti oman persoonallisen minuutensa ”ristille” – risteyskohtaan, jossa se vapauttaa paikkansa persoonattomalle, ajattomalle olemukselle ja olemiselle.

Ihminen kadottaa sisäisesti ajallisen elämännäkemyksensä ja vaihtaa – tai pikemminkin sallii sen vaihtua – ikuisesti pysyvään elämään ikuisesti pysyvässä tietoisuudessa.

***

Lohdullista kaikessa on se, että harha-askeleetkin johtavat pitkän ajan kuluessa ylentävään suuntaan, kunhan niistä syntyneet hiertymät ovat parantuneet.

Hengellisinä johtajina toimivien ja sellaiseksi pyrkivien tulisi pitää huolta siitä, että he heräävät ensin itse henkeen (voittavat kuoleman kuolemalla sisäisesti kuolevaiselle) ja pyrkivät vasta sitten herättelemään toisia pysyvän elämäntietoisuuden piiriin.

Muussa tapauksessa heitä joudutaan yhä kutsumaan sokeiksi oppaiksi, jotka eivät todellisuudessa tiedä, mistä he ovat tulleet ja mihin ovat menossa – ja mihin johdattamassa heihin tukeutuvia muita ihmisiä.

***

Hyvää Pääsiäistä eli vapautumisen juhlaa lukijoille