Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa. Näin kirjoitti tunnettu lastenlaulujen sanoittaja Immi Hellén runossaan Paimenpojan Sunnuntai, jonka Mikael Nyberg sävelsi lauluksi.

Hellénin runo kuvaa ennen kaikkea yksilöllistä hartauden harjoittamista luonnon rauhassa. Jumalanpalveluksia on joskus järjestetty metsän siimeksessä myös olosuhteiden pakosta suuremmille joukoille .

Isonvihan aikaan, vuosien 1714 ja 1721 välisenä aikana, Laihian pappi Mathias Reinius piti jumalanpalveluksia venäläisiä paossa olleille seurakuntalaisilleen Laihian Käyppälän kylän Palomäessä sijaitsevan siirtolohkareen päältä, josta avautuu loiva rinne Laihian joen rantaan.

Alla oleva kivi on tästä saanut nimen ”Jumalanpalveluksen kivi, eli Reiniuksen saarnakivi”. Sijainti N62 56.443 e22 3.265 (WGS84).

saarnakivi2.jpg

Myös naapuripitäjä Isonkyrön pappi joutui vaihtamaan jumalanpalvelusten pitopaikan muutaman kilometrin päässä asutuksesta sijainneeseen mäntymetsikköön, josta saareke sai nimen ”Kirkkokallio” – venäläiset kun käyttivät pitäjän kirkkoa hevostallinaan.

Alla olevassa kuvassa näkyy Kirkkokallio Isonkyrön Palonkylässä. Sijainti N63 00.855 E22 22.103 (WGS84).

kirrkokallio1.jpg

Isonkyrön seurakunta järjesti 22.8.2014 kirkkoherra Artturi Kivinevan johdolla jumalanpalveluksen Kirkkokalliolla muistellakseen 300 vuotta sitten koettuja 'ajoista ankarimpia'.